Jätä kommentti

Hyvä ruoka, parempi mieli

faffa_falafel_meze_salaatti

Tämä ei ole mainos vaan etnografinen havainto ruuan yhteydestä rasistiseen käyttäytymiseen.

Nousin junasta nälissäni ja suuntasin kohti lähintä Fafa’sia. Kuten monet tietävät, se tarjoilee välimerellistä ruokaa. Ei mitään kovin eksoottista. Paikkaa pyöritti silloin yksi tumma kaveri ja pari suomea puhumatonta neitoa.

Kohta sisään lampsi maalainen jätkäporukka, joista yksi oli ilmeisesti käynyt paikassa aikaisemmin. Muut kantasuomalaiset notkuivat epäluuloisina hänen perässään ja lausuivat muutamia painokelvottomia kommentteja, kun tajusivat, etteivät saa palvelua suomeksi.

Ilmeisen raskas taakka oli myös oman nimen sanominen tilausta jätettäessä. ”Mun nimeni tolle kuulu, saatana…” Myös häpeä siitä, että joutuisi selvittämään tilaustaan englanniksi oli käsin kosketeltava. Oltiin oudolla maaperällä, jossa epävarmuudesta kumpuava häpeä muuntuu niin helposti aggressiivisuudeksi.

Tilaukset kuitenkin tehtiin ja jokainen murahti nimensä. Sitten pöytään odottamaan ja meluamaan porukan vetäjälle, että ”miksi vitussa tänne piti tulla, oishan tossa ollu grillikin.”

Kohta nimet huudettiin murteellisella suomella, ja joka jätkä haki kiltisti annoksensa. Sen jälkeen pöytään laskeutui harras hiljaisuus, jonka vähän ajan kuluttua puhkaisi kommentti: ”Tää on muuten he-le-ve-tin hyvää!” Täydet suut mutisivat hyväksyntää.

Kun annokset oli vedetty, koko remmi korjasi huolellisesti jälkensä, palautti astiat ja käveli ulos. Joku heilautti kättään ja huudahti lujalla äänellä tiskin suuntaan kiitokset:

”Tullaan varmasti toistekin.”

Mainokset
Jätä kommentti

Hakuilmoitus: Rehtori uuteen yliopistoon

T3

Kirjoitin uusiksi Tampereen uuden yliopiston rehtorin hakuilmoituksen, koska se ei ollut aivan kiinni tässä ajassa:

Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät 1.1.2019 monialaiseksi säätiöyliopistoksi. Haemme rehtoriksi näkemyksellistä, monialaista ja filosofisesti sivistynyttä tutkimuksen, opetuksen ja johtamisen ammattilaista.

Uudella rehtorilla on vankka kokemus luovien asiantuntijaorganisaatioiden johtamisesta. Hän tunnistaa jatkuvan rakenteellisen muutoksen tuoman uupumuksen yliopistoyhteisössä. Hän osaa vakauttaa ja rauhoittaa tilannetta. Hän vie loppuun jo aloitetut muutosprosessit ennen uusien aloittamista. Näin hän kohdentaa resurssit tavalla, joka ei tuhlaa henkilökunnan työpanosta.

Uusi rehtori muodostaa toimivat suhteen muuhun yhteiskuntaan, kuten esimerkiksi yrityksiin. Hän osaa kuitenkin kriittisesti arvioida bisnesvetoista innovaatio- ja strategiakulttuuria ja ymmärtää sen soveltamisen rajat yliopistoyhteisössä. Hän puolustaa tutkimuksen ja opetuksen autonomiaa ja tajuaa, kuinka juuri se on ollut keskeinen edellytys yliopiston valtavalle yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle. Rehtori johtaa uuden yliopiston rakentumista yhteisöksi, joka on ylpeä itsestään ja osaamisestaan.

Uudella rehtorilla on tohtorin tutkinto ja vankka kokemus opetuksen ja tutkimuksen kaikilta tasoilta. Toivomme hakijalta myös kokemusta työskentelystä apuraha- tai projektitutkijana. Yliopistolaitoksen historian tuntemus, yhteiskuntatieteellinen ja tieteentutkimuksellinen osaaminen antavat hänelle vankan pohjan hitsata toisiinsa uuden yliopiston luonnontieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen osaaminen.

Vahvaksi eduksi hakijalle luetaan taito neuvotella opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tavalla, joka estää sitä enempää tuhoamasta yliopistoa poliittisten suhdanteiden heiluriliikkeen tahdittamana.

Jätä kommentti

Väärien ajatusten kyttääjä

suspicion-tim-ernst

Väärien Ajatusten Kyttääjä eli vakki kykenee määrittelemään keskustelukumppaninsa yhden väärän ajatuksen tai jopa sanan perusteella. Vakki ei kuuntele vaan skannaa. Hän saa palkintonsa tunnistaessaan etsimänsä. Silloin hän on onnistunut tulkitsemaan keskustelukumppaninsa rasistiksi, suvakiksi tai, no, idiootiksi joka tapauksessa.

Vakkiuden hyvä puoli on demokraattisuus. Se ei katso älykkyyttä, sosiaalista asemaa, sukupuolta, maahanmuuton vastustamista tai kannattamista, lihansyöntiä tai homoutta. Sitä löytyy raksoilta, yliopistoista, ministeriöistä. Se on myös helppo tunnistaa toisista, hieman vaikeampi itsestään.

Ilmeisesti vakkius kytkeytyy joihinkin persoonallisuuden piirteisiin. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että mitä suvaitsevaisempana ihminen itseään pitää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän on vakki. Kaikkien vähiten vakkiutta näyttää löytyvän niistä, jotka eivät kuvittele olevansa muita suvaitsevaisempia ja tunnistavat myös itsessään taipumuksen väärien ajatusten skannaamiseen.

Vakkiuden huonot puolet ovat ilmeisiä. Löytäessään väärän ajatuksen vakki joko hyökkää tai puolustautuu, usein kumpaakin. Vakki on epäluuloinen. Hän ei oikein luota muihin kuin täysin samalla tavoin ajatteleviin. Joka tapauksessa hän tuhoaa aina mahdollisuuden aidolle keskustelulle. Vakin keskustelukumppani kyllästyy nopeasti, jos kykenee kuuntelemaan toisia ihmisiä ja ymmärtämään heidän lähtökohtiaan.

Suomalaista keskustelukulttuuria luonnehtii tällä hetkellä vakkiuden kaikkein tuhoisin muoto, vakki-idiotismi. Käsite kuvaa tilannetta, jossa kaksi eri suunnista tulevaa umpivakkia kohtaa toisensa. Vakki-idiotismille tyypillistä on, ettei keskustelu edes pääse alkuun, koska väärien ajatusten tunnistaminen tapahtuu jo ennen kuin kumpikaan avaa suunsa.

Vakki on kuitenkin surullinen hahmo, koska hän tuntee olonsa turvalliseksi vain omiensa parissa. Vakki tarvitsee ympärilleen samanmielisten heimon, oikeat ajatukset ja sanat. Oman heimon parissa voi kokea auvoista yhteisöllisyyttä ja vahvistaa vakkiuttaan, jotta voisi aina välillä kohdata tuon kovin pelottavan ulkomaailman.

Piirros: Tim Ernst Suspicion

Jätä kommentti

Keskusta matkalla menneisyyteen

yle maakunnat

Miksi keskustan kannatus laskee ja kokoomuksen nousee?

Vaikka keskustan lasku menisikin poliittisen suhdannevaihtelun piikkiin, niin osan siitä selittää puolueen julkisuuskuvan romahtaminen kivikaudelle. Ironista on, että tämä tapahtuu juuri kun suomalaiset olivat unohtamassa sen, että ”kepu pettää aina”.

*

Mielikuvien dynamiikka toimii seuraavaan tapaan:

Ajaessaan valinnanvapautta kokoomus ei oikeastaan politikoi vaan puolustaa keskeistä markkinavetoisen yhteiskunnan perusarvoa. Sinä valitset eri vaihtoehdoista, me rakennamme yhteiskuntaa, jossa vaihtoehtoja on mahdollisimman paljon. Mielikuva on osa kokoomuksen ideologista perusarsenaalia, mutta juuri nyt se toimii vahvana puskurina soten nostattamia kielteisiä mielteitä vastaan. Monille äänestäjille kokoomus ei näytä ajavan erityistä puoluepoliittista intressiä vaan lisäävän valinnanvaraa ihmisten arkeen.

Tietenkin sote on kokoomukselle terveysbisneksen laajentamisoperaatio. Valinnanvapauden myönteinen mielikuva näyttää kuitenkin kestävän jopa sen, että puolue runnomalla runnoo bisnesideologiaa läpi asiantuntijoiden kritiikin ruoskimana. Vapauden puolesta kannattaa kamppailla ja valuviat ovat aina korjattavissa. Markkinat hoitavat loput.

On vaikea arvioida, miten valinnanvapauden myönteiset mielikuvat kestävät tolkuttoman kauan kestäneen soteväännön keskellä. Ilmaisun poliittinen teho alkaa rapautua samalla hetkellä, kun äänestäjä ei enää jaksa kuulla mitään ”soten valinnanvapaudesta”.

*

Siinä missä mielikuvien kokoomus ajaa joustavampaa tulevaisuutta, keskusta ajautuu menneisyyteen.

Jos Juha Sipilän valinta puolueen johtoon nähtiin uudistuskyvyn ja dynaamisuuden airueena, maakuntauudistus nakertaa myönteiset mielleyhtymät olemattomiin. Mediassa se näyttäytyy keskustalaiselta pakkomielteeltä, tyylipuhtaalta poliittiselta valtaoperaatiolta. Mielikuvasta ei kerta kaikkiaan löydy myönteisiä, ihmisten arkeen liittyviä ulottuvuuksia.

Itse maakunta-sana nostattaa tietoisia tai tiedostumattomia tunnekaikuja siltarumpupolitiikasta ja Kehittyvien maakuntien Suomi –yhdistyksen vaalirahasotkuista. Kansalaisten poliittinen muisti voi olla lyhyt, mutta tunteet ja asenteet istuvat joskus yllättävän sitkeästi. On poliittisesti typerää härnätä niitä.

Todennäköisesti keskustassa ei ole liiemmin mietitty sitä, miten maakuntauudistukseen liittyvät riskipitoiset mielikuvat saataisiin jotenkin tolkulliselle kantille. Maakuntauudistuksen ja valinnanvapauden poliittista epäsymmetriaa ei ole ymmärretty viestinnälliseksi ongelmaksi. Tämä on linjassa sen kanssa, kuinka taitamattomasti pääministeri on ylimalkaan suhtautunut mediaan Yle-sotkuista alkaen.

(Kuva: Yle.)

 

Jätä kommentti

Pelko ja viha myyvät

fear2

Pelko ja viha myyvät. Mediaa, mainoksia, politiikkaa.

Yhdysvaltain viime presidentinvaalien taustoista tihkuu jatkuvasti uutta tietoa. Aiemmin oli esillä Trumpin vaalikoneiston taustalla vaikuttanut Cambridge Analytica -yritys, joka auttoi kohdentamaan Trumpia tukevia ja Clintonia horjuttavia viestejä vaa’ankieliosavaltioiden äänestäjille. Viestien joukossa oli paljon maahanmuuttajien tai islamistiterroristien vaaroista kertovia valeuutisia ja videoita.

Äsken Bloomberg paljasti, että myös Google ja Facebook avittivat Trumpin puolesta puhuneen Secure America Now –järjestön kampanjointia vaa’ankieliosavaltioissa. Bloombergin tietojen mukaan keskenään verisesti mainoksista kilpailevat Googlen ja Facebookin mainososastot auttoivat levittämään pelotteluvideoita, joissa Ranska ja Saksa näyttivät joutuvan islamismin ja sharia-lain valtaan. Bloombergin mukaan jotkut Googlen ja Facebookin työntekijät auttoivat kohdentamaan videoita ja Secure America Now-järjestön kampanjointia esimerkiksi Nevadan espanjankieliselle väestölle. Yhtiöt kiistivät ja kieltäytyivät haastatteluista.

Miksi liberaaleista arvioistaan tunnetut Google ja Facebook olisivat sitten auttaneet Trumpin vaalivankkureita. Kyse lienee puhtaasti verkon ja sosiaalisen median bisneslogiikasta. Pelkoa ja vihaa vahvistavat videot ja muut viestit ovat tunnetusti niitä, jotka synnyttävät eniten jakamista ja peukuttamista. Ja mitä enemmän ihmiset jakavat ja osallistuvat keskusteluun, sitä enemmän ja parempaan hintaan voidaan myydä mainoksia.

Googlen ja Facebookin kaltaiset uudet mediayritykset hankkivat tulonsa mainoksista ja käyttäjädatan myymisestä. Pelon lietsonta toki myy lehtiäkin ja tuo katsojia sekä mainoksia myös tv-kanaville. Sekin tiedetään, että jos mediassa on paljon uutisia rikoksista ja väkivallasta, gallupit kertovat kansalaisten olevan huolissaan rikosten ja väkivallan lisääntymisestä. Vaikka samaan aikaan tilastojen mukaan väkivalta ja muut rikokset olisivatkin laskussa.

Pelosta ja vihasta ammentanut presidenttiehdokas Trump avitti myös CNN:n mainosmyyntiä tuntuvasti. Mutta perinteisessä mediassa tämä kaikki on silti hiukan julkisempaa ja näkyvämpää kuin verkossa ja somessa.

Mediumin artikkelissa viime heinäkuussa Tobias Rose-Stockwell avaa kiinnostavasti tätä ilmiötä. Pelosta ja vihasta on tullut yhä vahvempi median ja politiikan käyttövoima. Rose-Stockwellin mukaan verkko ja some ovat demokratisoineet propagandan. Enää ei välttämättä tarvita massiivista budjettia ja taidokasta suunnitelmaa propagandan levittämiseen. Halvan budjetin kömpelöillä videoillakin voi päästä pitkälle kunhan onnistuu herättämään huomiota  ja saa ihmiset jakamaan videota. Verkon ja somen bisneslogiikka huolehtii lopusta.

 

2 kommenttia

Natiivimainonta on feikkijournalismia

copyblogger-native-advertising-survey

Päättäjille suunnatun Mustread-verkkojulkaisun lanseeraus on aktivoinut kysymyksen niin sanotusta natiivimainnonnasta. Kyseessä on siis maksettu mainonta, joka esitystavaltaan ja ulkoasultaan sulautuu osaksi journalistista sisältöä.

Mustread aikoo hankkia merkittävästi kassavirtaa natiivimainnonnasta, eikä se ole yksin. Suurin osa medioista on jo pitkään tehnyt samaa. Erityisen kiinnostavaksi asian kuitenkin tekee se, että uusi julkaisu kohdistetaan suomalaiselle eliitille, joka pystyy aidosti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Mustread tarjoaa siis journalismin ohella journalismilta näyttävän markkinointikanavan suomalaisen päätöksenteon ytimeen.

Siksi onkin syytä palauttaa mieliin muutama yleisempi seikka journalismin ja natiivimainonnan suhteista, erityisesti näin valejournalismin luvattuna aikana.

  • Sekä valejournalismi että natiivimainonta teeskentelevät olevansa journalismia, vaikkeivat sitä olekaan. Natiivimainonnan puhuttelukeinot ovat kuitenkin psykologisesti hienovaraisempia kuin vaikkapa valeuutisten selkeä valehtelu.
  • Samalla tavoin kuin valejournalismi ei kyseenalaista toimeksiantajansa poliittisia päämääriä natiivimainonta ei kyseenalaista maksajansa toimintaa. Vaikka mainostettavaa asiaa esiteltäisiin neutraalisti, juttuun valikoidaan vain sellaista tietoa, joka palvelee suoraan tai epäsuorasti mainostajan etua.
  • Journalistisen esitystavan käyttäminen mainonnassa on voitto mainonnalle mutta (kassavirrasta huolimatta) tappio journalismille. Tämän päivän journalismi kamppailee vakavien uskottavuusongelmien kanssa. Journalistisen esitystavan myyminen mainonnan käyttöön ei ainakaan vähennä ongelmia.
  • Natiivimainonnan erottaminen journalistisesta sisällöstä käyttämällä mainos-sanaa, kuten Julkisen sanan neuvosto suosittelee, ratkaisee ongelman vain osittain. Vaikka lukija tietää, että kyseessä on mainos, sen erityinen vakuuttavuus perustuu journalististen keinojen käyttöön. Silloin maininta mainoksesta saattaa jopa lisätä jutun uskottavuutta jonain muuna kuin mainoksena. ”Tämähän on reilu peli, kun asia mainitaan. Ja onhan toi juttu sinällään ihan asiallinen ja vakuuttava.”
  • Onnistuneen natiivimainonnan teho perustuu ennen kaikkea siihen, että se murtaa mainonnan kohteen vastarinnan pelaamalla ”tyrkyttämisestä” aiheutuvan negatiivisen tunteen syrjään. Ihminen ei välttämättä tunne tai edes tunnista, että hänelle myydään jotain. Journalistisen ilmaisutavan käyttäminen tällaiseen tarkoitukseen samassa julkaisussa, jossa yritetään jollain tavoin säilyttää journalistinen uskottavuus, tuottaa ratkaisemattoman eettisen ristiriidan.

Pitävän palomuurin rakentamiseksi journalismin ja natiivimainonnan välille ei riitä se, että mainos erotetaan journalistisista sisällöistä. Jotta palomuuri toimisi kunnolla, medioiden ei ylipäätään pitäisi päästää valejournalismia muistuttavaa sisältöä samoille sivuille journalismin kanssa.

(Blogin kuvalähde: digitalmarketer.com)

Jätä kommentti

Kahvihuonekaava

Kahvi

Filosofi Slavoj Žižek taisi joskus todeta, ettei ideologia tarkoita sitä, että ihmiset toimivat hölmösti, koska eivät tiedä toimivansa hölmösti. Ideologia tarkoittaa sitä, että ihmiset tietävät toimivansa hölmösti, mutta toimivat hölmösti siitä huolimatta. Suomalaisissa yliopistoissa tämä tiivistyy niin sanottuun kahvihuonekaavaan.

Kahvipöytäkeskusteluissa virittyy usein yksimielisyys siitä, ettei monissakaan ministeriön tai yliopiston keskushallinnon ideoissa ja toiminnan mittareissa juuri järkeä ole. Kun kahvit on juotu, järjettömyydet toteutetaan pienintä yksityiskohtaa myöden.

Jos toteuttamisohjeet ovat epäselvät, kysytään ohjeita sille, miten ohjeita pitäisi toteuttaa. Koska ohjeiden antajakaan eivät usein tiedä, miten ohjeiden toteuttamista pitäisi ohjeistaa, ohjeistettavat yrittävät ohjeistajien puolesta keksiä, mitä ohjeistajat mahtavat tarkoittaa. Usein ei uskalleta tehdä mitään, koska ohjeistajat eivät ole vielä ohjeistaneet.

*

Koomisuudestaan huolimatta kyseessä on vakava asia.

Kahvihuonekaava tarkoittaa kriittisen ajattelun ja toiminnan yhteyden katkeamista. Oman toimintaympäristön julkinen kritiikki ja siinä toimiminen erkaantuvat yhä enemmän toisistaan. Tämä on tietenkin monen instituution todellisuutta. Erityisen kohtalokasta se on yliopistolle, jonka pitäisi ajatuksen voimalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Millainen on yliopiston uskottavuus julkisen järjen käyttäjänä, jos sen sisällä ei kuunnella järjen vaan linjajohtamisen kautta alas valuvan hallinnollisen pakon ääntä?

Jokaiselle omasta toimintaympäristöstään vastuuta kantavalle tutkijalle kriittisen ajattelun ja toimintamahdollisuuksien välinen repeämä aiheuttaa turhautumisen ja joskus myös häpeän tunteita. Häpeän tunteet nousevat etenkin silloin, kun esitettyyn kritiikkiin vastataan hallinnon kapulakielellä, joka on aina vahvempi kuin tutkijan argumentti. Tutkijoiden (ja myös muun henkilöstön) kuuleminen on usein näytösluonteinen toimenpide, koska päätökset tehdään lähes säännönmukaisesti heitä kuuntelematta.

Kahvihuonekaava on myös osoitus siitä, mitä on tavattu kutsua uusliberalistiseksi tutkijaminuudeksi. Julkaisut, rahoituksen hankkiminen ja loputon joustavuus punnitsevat nykyään tutkijan ihmisarvon. Pelissä mukana pysyminen vaatii oman toiminnan jatkuvaa tarkastelua (viime kädessä) taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta. Niin menestys kuin epäonnistuminenkin ovat henkilökohtaisia asioita. Niinpä katse on syytä pitää omassa toiminnassa ja jättää terapeuttiset naurut toimintaympäristön hölmöyksistä kahvitauolle.

*

Kahvihuonekaava toimii myös piilo-opetussuunnitelmana. Se antaa opiskelijoille seuraavan viestin: voitte kyllä yrittää muuttaa maailmaa, mutta tehkää se panostamalla itseenne ja luovuttamalla osaamisenne kulloisenkin toimintaympäristönne palvelukseen. Valmistautukaa siihen, että kilpailu on kovaa ja vain ne pärjäävät, jotka eivät avoimesti haasta toimintaympäristöään. Olkaa systeemirationaalisia, älkää systeemin rationaalisia kriitikkoja.

Tällainen piilo-opetussuunnitelma tukee myös opiskelijoissa uusliberalistista ”luovutettua” minuutta, joka on äärimmäisen joustavaa ja aina pelin säännöt tunnustavaa. Tätä vasten voi pohtia vaikkapa sitä, mitä Tampereen yliopisto tarkoittaa, kun se julistaa kouluttavansa ”maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia”.

%d bloggers like this: