Jätä kommentti

Task Force Nyrkki

Screenshot 2020-04-01 at 12.02.33

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ehdotus Nyrkin perustamisesta torjuttiin tahdikkaasti mutta päättäväisesti. Mutta millaisen viestin presidentti suomalaisille lähetti?

Ensimmäinen viesti kuuluu seuraavasti: Vaikuttaa siltä, että hallituksen toimet ovat riittämättömiä, siksi minun pitää puuttua asiaan. Näin Niinistö antoi kohteliaasti paketoidun mutta selvän epäluottamuslauseen hallitukselle. Hän ei luottanut hallituksen operationaaliseen toimintakykyyn kriisin keskellä.

Toinen ja hieman sukupuolittunut viesti rakentuu huomaamattomasti ensimmäisen sisään: Nyt eivät hennot otteet riitä. Tarvitaan ruista ranteeseen. Pitää muodostaa task force Nyrkki, jolta löytyy riittävästi operatiivista vääntöä hoitaa tilanne kotiin. Tämä viesti puhutteli etenkin niitä, joille pääministerin sukupuoli herättää epäluottamusta ja jotka inhoavat hänen poseeraustaan Voguen sivuilla juuri nyt.

Kolmas viesti voidaan pukea kysymykseksi: Jos kerran presidentti tiesi, että hänen ehdotuksensa valuu julkisuuteen, tulee torjutuksi ja aiheuttaa valtioelinten toimivaltaan liittyvän debatin, niin miksi hän teki sen?

Kysymyksestä avautuu vain kaksi Niinistön kannalta ikävää vaihtoehtoa.

Ehkä hän ei kuitenkaan osannut ennakoida ehdotuksensa saamaa vastaanottoa ja sen vääntymistä julkiseksi toimivaltadebatiksi. Jos näin on, Niinistön ja hänen esikuntansa analyysi meni pahasti pieleen niin hallituksen kuin julkisuuden toiminnan osalta. Niinistön olisi pitänyt tietää, ettei pääministerillä faktisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin torjua ehdotus.

Jos Niinistö kykeni ennakoimaan ehdotuksensa saaman vastaanoton ja teki sen siitä huolimatta, hän loi tietoisesti kamppailun presidentin ja hallituksen toimivaltasuhteista keskellä sodanjälkeisen historian pahinta yhteiskunnallista kriisiä. Silloin Niinistöltä voidaan kysyä: Oliko hetki oikea tällaiselle koepallolle?

Lopputulos presidentin avauksesta on joka tapauksessa se, että kaikki hävisivät. Pääministerin energiaa kului toimivaltadebattiin tilanteessa, jossa hänellä olisi muutakin tekemistä. Sisäministeri Maria Ohisalo rouhaisi Niinistön arvovaltaa tokaisemalla A-Studion (ma 30.3.) haastattelussa hieman vinosti hymyillen, että ”toki otamme kaikki ulkopuoliset neuvot ja vinkit vastaan”. Itse koronakriisin hoitaminen sai niskaansa episodin, jota kukaan ei tässä tilanteessa olisi kaivannut.

*

Kansalaisten näkökulmasta presidentti Niinistö on toiminut erinomaisesti ja kyennyt tukemaan, yhdistämään ja tarvittaessa myös nuhtelemaan suomalaisia vaikeassa tilanteessa. Hän on ollut koko elämänkokemuksellaan emotionaalisesti läsnä ja tarjonnut hyvän lisän hallituksen asianlinjalla pysyttelevään viestintään.

Täkäläisessä mediajulkisuudessa hänestä on kuitenkin tullut koskematon. Hyvin harvoin hänen toimintaansa arvioidaan kriittisesti. Hän on saanut paljon puhutun työrauhan sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä. Ilmeisesti Sauli Niinistökin voi tehdä virheitä.

******

Kuva: https://www.vectorstock.com/royalty-free-vector/fist-vector-1359744.

 

Jätä kommentti

Kun toksinen maskuliinisuus muuttuu tappavaksi

full-metal-jacket-hed

”Kyllä ne mimmit nyt liioittelevat tätä koronaa ja lietsovat turhaa hysteriaa”, kuului taksikuskin kommentti hallituksen päätöksistä eilen kello 21.00. Kommenttia seurasi joukko muitakin ”hysteerisiä” naisministereitä koskevia kannanottoja.

Olin saattamassa silmin nähden sairasta ja tuskin pystyssä pysyvää ystävääni Haartmanin ensiapuun Helsingissä. Oireet eivät todellakaan olleet koronasta, mutta sitähän kuski ei tiennyt.

Keskustelu loppui lyhyeen. En vain jaksanut. Olin myös huolissani ystävästäni, jonka ei todellakaan ollut tarpeellista kuulla enempää idiotismeja. Olen myös sen verran vanha, etten aina jaksa tapella argumenteilla asennetta vastaan. Kuskin tilannetajun puute kertoi riittävästi siitä, millaisen henkilön kanssa olimme tekemisissä.

Lyhyen matkan verran pohdin maskuliinisuutta ja koronaa.

Mietin sitä, kuinka paljon hallituksen sukupuoli vaikuttaa ikäisteni miesten korona-asenteisiin. Onko äijien vaikea taipua siihen, että (nuoret) naiset ovat ottaneet komennon ja antavat heille määräyksiä?

Ainakin kuskin asenteessa tiivistyi naisten väheksyntä. Kaverin oli osoitettava suvereenisuuttaan, pelottomuuttaan ja kykyään ymmärtää tilanne paremmin kuin hallituksen ”mimmit”. Hänen edusti realismia ja rauhallisuutta, mimmit hysteriaa.

Vaikka kohtaamani asennetta ei voi yleistää sen enempää taksikuskeihin kuin suomalaisiin miehiin, olen varma, että sitä löytyy tästä yhteiskunnasta aika tavalla – osittain myös biologiseen sukupuoleen katsomatta. Suhtaudun siihen yleensä ironisella välinpitämättömyydellä, mikä voi olla juuri nyt paha virhe.

Kuskimme kannattelema uhmakas ja naisten osaamista väheksyvä maskuliinisuus ei ole tässä tilanteessa pelkästään toksista, se on letaalia, tappavaa.

Ehkäpä minun olisi kannattanut sanoa se hänelle suoraan.

(Blogia editoitu 21.3.2020 klo 8:15.)


Kuva Stanley Kubrickin elokuvasta Full Metal Jacket (1987). © WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC.

 

Jätä kommentti

Tukeeko journalismi ihmisten selviytymiskykyä?

Resilience-1280x640Muotisana resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Se on sitkoa, kestävyyttä ja taitoa elää vaikeidenkin ongelmien keskellä ja selviytyä niistä.

Juuri nyt journalismi on tilanteessa, jossa se joutuu poikkeuksellisella tavalla miettimään omia vaikutuksiaan yleisönsä selviytymiskykyyn.

Lähtökohta on selvä: journalismi on vastuussa vain yleisölleen. Se ei ole vastuussa hallitukselle tai viranomaisille. Journalismin ensisijainen tehtävä on kertoa tosiasiat. Kuitenkin tapa, jolla journalismi nyt päällä olevaa epidemiaa käsittelee, vaikuttaa aina ihmisten kykyyn selviytyä ongelmasta.

Jos journalismi haluaa heikentää yleisönsä selviytymiskykyä, se:

  1. Levittää huhuja.
  2. Maalailee kaikkein pahimpia skenaarioita.
  3. Rakentelee sensaatioita ja klikkiotsikoita.
  4. Tirkistelee sanoin ja kuvin vaikeasti sairaiden elämää.
  5. Lietsoo vastakkainasetteluja dialogin sijaan.

Mikäli journalismi haluaa tukea yleisönsä selviytymiskykyä, se:

  1. Rakentaa faktoihin perustuvan mahdollisimman tarkan kuvan tilanteesta.
  2. Kertoo ikävätkin asiat niitä paisuttelematta.
  3. Korostaa yhteisöllisyyttä ja vastuuta: kukaan ei ole yksin.
  4. Voimauttaa yleisöään kertomalla, mitä voi tehdä.
  5. Raportoi surun myötätuntoisesti ja kertoo valoisia tarinoita selviytymisestä.

Jos journalismi valitsee jälkimmäisen tien, se kasvattaa myös omaa selviytymiskykyään ansaitsemalla sen kaikkein tärkeimmän: yleisönsä luottamuksen.


Kuvan tekijänoikeudet: https://safety4sea.com/7-resilience-best-practices-to-improve-your-daily-life-or-routine/

 

2 kommenttia

Korona mediassa – paniikkia ilmassa

Näyttökuva 2020-03-12 kello 15.32.14Koronaepidemian laajentuessa ja tartuntojen yleistyessä, paniikki alkaa pikkuhiljaa levitä muidenkin kuin sijoittajien keskuudessa. Se näyttää tarttuvan myös uutismediaan, ainakin Iltalehteen.

Tartuntojen yleistyttyä Suomessa Iltalehti otsikoi keskiviikkona ”Näin räjähdysmäisesti korona on levinnyt Suomessa”. Seuraavana päivänä uhkaava adjektiivi oli tosin jo kadonnut jutun otsikosta – ilmeisesti palautteen seurauksena.

Samana päivänä Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola kuitenkin lisäsi kierroksia: ”Tätä vauhtia kymmenettuhannet suomalaiset kuolevat koronaan” (IL 12.3). THL.n asiantuntija, johtaja Mika Salminen yritti opastaa Ukkolaa, että ennusteiden tekeminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin Ukkola olettaa. Viesti tuskin meni perille, sillä Ukkolalla oli jo varmaa tietoa siitä, että THL:n tiedot ja ohjeistus koronasta ei ole ajan tasalla. Ukkolan mielestä viranomaiset yrittävät vain rauhoitella kun heidän pitäisi keskittyä ehkäisemään tuleva katastrofi.

THL:n ja muiden terveysviranomaisten kritiikki onkin pikkuhiljaa yleistynyt mediassa. Uusia, ja vanhoja, epidemologian asiantuntijoita nousee nyt joka kolosta. Heillä tuntuu olevan uskomus, että ”kyllä kansa tietää” paremmin.

Kansan viisaus tiivistyy somessa. Mikael Junger, jota eräs twiittaaja ylistää yhdeksi ”kolmesta viisaasta miehestä”, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hallituksen ja viranomaisten totuudet tiivistää oman näkemyksensä (12.3.): ”Ei-asiantuntijoiden näkemyksillä somessa on merkitystä, koska valistunut somettaja yhdistää omat havainnot, kohtaamansa asiantuntijoiden näkemykset ja datan yksilölliseksi kokonaisuudeksi. Kun 100 ihmistä tekee tuon, on näiden kokonaisuus usein hyvin osuva. Wisdom of crowds.”

Sujuvasti tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä tulkitseva ja datan käsittelyn alkeet taitava ”valistunut somettaja” on uuden ajan tee-se-itse asiantuntija, joka kykenee kyseenalaistamaan tarvittaessa vaikka tiedeyhteisön konsensuksen. Ainakin yhdessä sadan muun samanlaisen kanssa.

Korona näyttää myös sekoittavan mediakenttää kiinnostavalla tavalla. Siinä missä Iltalehden kaltainen perinteinen uutismedia lähtee laukalle, ei-niin-luotettavana tunnettu MV-lehti ryhtyykin yllättäen koronapaniikin rauhoittelijaksi. Lehti siteeraa lähteenään ”arvostettua ravitsemusasiantuntijaa” Antti Heikkilää. Heikkilän mielestä nyt on turhan panikoida, tärkeintä on popsia riittävästi C-vitaminia. Sillä on Heikkilän tietojen mukaan saatu tautia taltutettua Kiinassakin.

 

3 kommenttia

Mediapandemiassa pelko tarttuu herkästi

Maailman terveysjärjestö WHO miettii vielä, julistaako se koronaviruksen pandemiaksi eli maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Mediassa tältä on näyttänyt jo jonkin aikaa. Time –lehti julkaisi tilastoja, josta selvisi, että korona oli levinnyt kansainvälisessä mediassa huomattavasti nopeammin kuin ebola vuosina 2014-16. Tutkijoiden mukaan koronasta on löydetty myös enemmän sensaation aineksia kuin ebolasta.

Pelko on tarttuvaa. Erityisesti uusi ja tuntematon asia ruokkii pelkoja mediassa. Pelko myy juttuja ja mehevimmät uhkakuvat otsikoissa houkuttelevat lukijoita uuden tarinan ääreen. Kyse ei ole silti vain median kaupallistumisesta.

Pari viime aikoina voimistunutta ilmiötä lisää pelkotarinoita. Yksi niistä on uutismedian taipumus kertoa enemmänkin tulevasta kuin äsken tapahtuneesta. Siksi epämääräinen lähitulevaisuus on alkanut hahmottua uutisotsikoissa erilaisina uhkina. ”Tässä voi käydä huonosti” (Yle 26.2.2020), ”Globaali tappaja vai Kiinaan hiipuva tauti” (HS 18.2.2020). Uhkaskenaariot sopivat uutiseen paremmin kuin niiden hiipuminen, joten on ymmärrettävää, että pienimmätkin uhkakuvia vahvistavat uutiset taudin leviämisestä uusiin maihin ja kaupunkeihin saavat runsaasti näkyvyyttä.

Toinen mediapandemiaa vahvistava piirre sosiaalisen median ja uutismedian yhteen kietoutuminen ja toisiaan vahvistava kierre. Kun perinteinen uutismedia luottaa yleensä terveystiedon lähteenä viranomaisiin ja tieteeseen, sosiaalisen median alustoilla kukoistavat myös villit salaliittoteoriat ja huhut. Ja koska yhä useammat altistuvat näille disinformaation muodoille, myös uutismedia kokee velvollisuudekseen tarttua niihin.

Yksi villeimmistä ebolaan liitetyistä huhuista oli, että se oli kehitetty laboratoriossa afrikkalaisten tappamiseksi. Myös koronasta on levitetty samantapaista tarinaa ja sen tueksi esitetty brittiläiselle tutkimuslaitokselle kuuluva patentti nimeltä Coronavirus, joka tosin oli ihan eri asia.

Tutkimukset SARSista, ebolasta ja sikainfluenssasta osoittavat miten erilaiset pelot ovat medialle tyypillinen tapa kehystää uusia tarttuvia tauteja. Niitä kuvataan ”tappajiksi”, vaikka useimmat ovat koronan tavoin herkästi tarttuvia, mutta eivät erityisen vaarallisia.

Visuaalisesti koronan pelottavuutta viestivät suojamaskit, jotka kertovat tartunnan mahdollisuudesta. Astetta pelottavampi oli kansainvälisessä uutismediassa levinnyt kuva Wuhanissa kadulla makaavasta kuolleesta miehestä suojamaski kasvoilla.

Siihen, miksi juuri korona on synnyttänyt maailmanlaajuista mediapaniikkia, on toki muitakin syitä. Yksi on varmasti se, että tauti leviää Kiinasta eikä jostakin syrjäisesti Afrikan tai Aasian kolkasta. Kun katsoin suomalaisesta mediatietokannasta twitterin yleisimpiä hashtageja, suosituimaksi Kiinan ja terveyden jälkeen oli noussut sijoittaminen. Koska Kiinasta on tullut yhä merkittävämpi tekijä maailmantaloudessa, terveysuhkat sekoittuvat sujuvasti pelkoihin pörssiromahduksesta, jota on muutenkin ennakoitu jo jonkin aikaa.

Terveyspelkojen sekoittuminen sujuvasti taloushuoliin näkyi hyvin myös silloin kun uutisoitiin ensimmäisistä koronatartunnoista Lapissa tammikuun lopussa. Ensin mediassa levisi huoli tartuntojen leviämisestä, mutta seuraavana päivinä uutisoitiin jo siitä, miten matkailulle käy kun kiinalaiset peruvat Lapin matkojaan.

Verkottuneessa maailmassa pienikin häiriö jossakin ketjussa voi johtaa laajoihin seurausvaikutuksiin. Herkästi tarttuvat pelot ja mediassa leviävät paniikit ovat myös tällaisia häiriöitä.

 

2 kommenttia

Kaksoisstandardin politiikkaa

esherJoidenkin perussuomalaisten rasistiset puheet ja väkivallan ihannointi eivät ole kypsymätöntä käytöstä. Ne ovat osa poliittista strategiaa, jonka ytimessä operoi ristiriita tai kaksoisstandardi. Kansanedustajien kannanotot tuomitaan mutta samalla hyväksytään, koska se on poliittisesti tarkoituksenmukaista.

Tommi Nieminen kirjoitti perussuomalaisten aggressioista Helsingin Sanomiin (16.2.) ansiokkaan jutun, jossa hän nimeltä mainiten käsitteli kolmen perussuomalaisen kansanedustajan kommentteja. Hänen mielestään edustajien kielenkäyttö ei kuulu kypsään aikuisuuteen. Nieminen tiivistää: ”Kyse ei ole nyt pelkästään politiikan sisällöistä, vaan jostain vielä syvemmästä. Ihmisenä olemisesta. Aikuisuudesta.”

Vaikka kannanottojen taustalle hahmottuu aina jonkinlainen psyykkinen todellisuus, niiden lausujat eivät ole huonotapaisia lapsia, joita muut perussuomalaiset joutuvat ojentamaan. Kun kiinnitetään huomio lausujien psyykkiseen kypsymättömyyteen, tuijotetaan sormea sen sijaan että katsottaisiin, minne se osoittaa eli kaksoisstandardiin poliittisena strategiana.

Kaksoisstandardiin nojautuvan politiikan ydin muodostuu siitä, että rasismi ja väkivaltafantasiat määritellään yksilöiden käyttäytymiseksi, jonka puolue virallisesti tuomitsee mutta samalla sietää. Kuten puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoitti: ”rapatessa roiskuu”. Nykyisessä poliittisessa suhdanteessa asetelman viesti äänestäjälle on vahva: voit sanoa mitä tahansa ja olemme puolellasi, vaikka julkisesti joudumme sanomaan jotain muuta. Puolustamme oikeuttasi käyttää juuri niitä sanoja, joita haluat. Emme vaadi sinua olemaan mitään muuta kuin olet.

Joka kerta, kun media raportoi perussuomalaisten ”ylilyönneistä”, se tarjoilee puolueelle mahdollisuuden aktivoida kaksoisstandardi ja välittää suomalaisille yllä kuvattu positiivinen vapauden viesti. Toki moni äänestäjä kavahtaa viestiä, mutta aika moni sen myös hyväksyy. Kaikkinensa möläyttelijät ovat puolueelle kevyt rasite heidän tarjoamaansa poliittiseen hyötyyn nähden.

Myös puolueen sisältä katsottuna kaksoisstandardi toimii hyvin. Se antaa ”aikuisemmille” edustajille mahdollisuuden irtaantua vihapuheesta ja rasistisista kannanotoista. Ryhmäkuriin sitoutumalla ja pidättäytymällä avoimesti tuomitsemasta puoluetovereiden toimintaa he kuitenkin hyväksyvät kaksoisstandardin, joka antaa hiljaisen luvan öykkäröinnille.

Muutamien lapsioletettujen perusuomalaisten käytös sen enempää kuin puolueen myöntämä puoliavoin lupa vihapuheelle eivät kuitenkaan ole osoitus maan poliittisesta tilanteesta. Varsinaisen poliittisen ilmapuntarin muodostavat ne sadat tuhannet suomalaiset, jotka eivät pidä itseään rasisteina, mutta eivät koe vihaa ja rasismia riittäviksi syiksi vetää kannatustaan pois perussuomalaisilta.

Ehkäpä tämä on selvin osoitus kaksoisstandardin poliittisesta tehokkuudesta.


Kuva: Escher: Drawing Hands (1948).

Jätä kommentti

SAS editoi poliittisesti kuuman mainoksensa

Screenshot 2020-02-14 at 11.37.00Lentoyhtiö SAS:n maanantaina (10.2) julkaisema What is truly Scandinavian? –mainosvideo esittelee sitä, kuinka paljon skandinaavit ovat historian kuluessa lainanneet muilta kulttuureilta – lihapullista alkaen.

Vajaa vuorokausi julkaisun jälkeen yhtiö lopetti kampanjan. SAS:n mukaan syy oli kampanjaan kohdistunut vihamielinen trollaus, jolle yhtiö ei halunnut antaa alustaa. Video keräsi lyhyessä ajassa 6000 yläpeukkua ja 66000 alapeukkua. Sekä tanskalaiset että ruotsalaiset oikeistopopulistiset poliitikot tuomitsivat videon.

Keskiviikkona yritys jatkoi kampanjaansa julkaisemalla videosta ”selkeämmän” version, joka on 45 sekuntia pitkä, kun alkuperäinen oli lähes kolmiminuuttinen. Samalla yritys alleviivasi tekstillä, että olemme ”ylpeitä skandinaavisesta perinnöstämme”. Myös uuden videon kommentointi on tätä kirjoittaessani suljettu.

Alkuperäinen video on yksi humaaneimmista ja älykkäimmistä mainoksista, joita olen kohdannut. Siinä yhdistyvät ylpeys omasta elämäntavastamme ja samalla tietoisuus siitä, kuinka paljon olemme velkaa muille. Poliittisesti kuuma video purkaa me–muut -vastakkainasettelua, joka rehottaa etnonationalistisen ja maahanmuuttovastaisen propagandan ytimessä.

Ensimmäinen versio ei ole ongelmaton. Skandinaavista kulttuurista velkaa käsitellään aivan liian pitkään ennen kuin päästään esittelemään lainaamisesta kumpuavaa omaa, positiivista identiteettiä. Ratkaisu ei ota huomioon sosiaalisen median lyhytpinnaisuutta. Monet jättävät videon kesken, menettävät pointin, saavat ennakkoluulonsa vahvistettua ja painavat alapeukun. Mainoksen erinomainen paradoksien taju voi myös muodostaa haasteen aivan liian monelle katsojalle, jolla on kiire vetää johtopäätöksiä.

*

SAS halusi mennä mukaan sosiaalisesti vastuuntuntoisen brändin rakentamiseen. Niinpä se lähti puolustamaan moniarvoisuutta, etnistä ja kulttuurista monimuotoisuutta sekä rajojen avoimuutta. Kuinka osuva tämä ratkaisu onkaan yritykselle, jonka toimiala on ihmisten lennättäminen yli rajojen!

Mainoksen kohtalo kertoo kuitenkin siitä, että yrityksen kannattaa tehdä poliittinen analyysi kunnolla, jos lähtee yhteiskunnalliseksi toimijaksi poliittisesti latautuneille alueille. Juuri tässä kohden yrityksen brändistrategia asettuu samalle viivalle minkä tahansa poliittisen puolueen viestintästrategian kanssa. Kyse on yhtä paljon politiikasta kuin markkinoinnista.

Kaikkinensa SAS:n mainoksen trollaaminen asettaa bisneksen etiikalle ytimiin menevän haasteen. Mitä tapahtuu silloin, kun yrityksen viestimät humaanit arvot kohtaavat sellaisen poliittisen todellisuuden, jossa vihan voimalla hyökätään niitä vastaan? Vetäydytäänkö vai seisotaanko arvojen takana rankankin turbulenssin keskellä?

(Editoitu 14.2. klo 13.56)

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: