1 kommentti

Epäinhimillistämisen politiikkaa

habitual-drunkard-law-keeps-homeless-alcoholics-from-getting-treatment-getting-off-streets-for-good-1458493834.jpg

Keskustan Riikka Moilanen kutsui Oulun valtuuston kokouksessa päihdeongelmaisia ja kodittomia ihmisroskaksi. Hän sai saman tien lähtöpassit Pihlajalinnan alueellisen toimitusjohtajan pestistä. Moilanen pahoitteli sanojaan, mutta nykyisessä väärä-sana-ja-ulos –tilanteessa pahoittelut eivät enää suojelleet häntä riittävästi.

Tapaus ohitettiin nopeasti. Tärkeimmät kysymykset jäivät käsittelemättä.

*

Moilasen sanavalinta saattoi olla puhdas lipsahdus, jolla ei ole mitään tekemistä hänen todellisen ajattelunsa kannalta. Jos näin on, hänen saamansa rangaistus on kohtuuton. Se kertoo jotain siitä, kuinka ahtaassa raossa monet johtotehtävissä olevat joutuvat sanansa asettamaan. Heillä ei ole varaa sanan mittaiseen erehdykseen.

Toinen ja mielestäni todennäköisempi vaihtoehto on, että sanavalinta heijastaa Moilasen todellista suhtautumisesta alkoholisteihin ja muihinkin pudokkaisiin. Valtuutettu tuskin myöntää itse tätä asiantilaa, ja hänen omaa näkemystään on tietenkin kunnioitettava.

Tosiasia kuitenkin on, että useimmista meistä löytyy valmius hyväksyä tai katsoa vähintään sivusta tilannetta, jossa toisen ihmisarvoa loukataan. Joka muuta väittää, voi alkajaisiksi tutkailla muutamia viime vuosisadan historiallisia kehityskulkuja Euroopassa ja niin sanottujen tavallisten ihmisten roolia kauheuksien toteuttamisessa.

Tästä näkökulmasta katsottuna kyse ei ole vain episodista Oulun valtuustossa vaan laajemmasta epäinhimillistämisen politiikasta, joka saa yhä enemmän tilaa myös Suomessa. Julkisuuden avautuminen pidäkkeettömille toisia ihmisiä solvaaville ilmaisuille on yksi, mutta vain yksi, esimerkki tästä. Epäinhimillistämistä normalisoidaan koko ajan, mikä muodostaa uhan demokraattiselle yhteiskunnalle ja ihmisarvolle.

*

Epäinhimillistäminen näkyy tietenkin sosiaalisen median puheessa, jossa erilaiset  ihmiset ja ihmistyhmät leimataan ja muukalaisia kohtaan lietsotaan vihaa. Tämä on epäinhimillistämisen politiikan äänekäs ja näkyvä muoto.

Tämän ohella epäinhimillistäminen toimii hienovaraisemmin poliittisen järjestelmän suojissa, sen kielenkäytön taakse piiloutuen. Juuri siksi poliitikkojen lipsahdukset ovat kiinnostavia, koska ne rikkovat retorisen fasadin ja paljastavat hyvin usein sen, mitä virallisen kielenkäytön takana ajatellaan. Poliitikot ovat siinäkin mielessä yhtä hölmöjä kuin me kaikki muutkin, etteivät he usein edes ymmärrä ajattelevansa syrjivästi, rasistisesti tai ihmisarvoa alentavasti.

Kiinnostavaa tästä näkökulmasta on, että pääministeri Juha Sipilä kyllä totesi, ettei Moilasen sanavalinta ole puolueen linjan mukaista. Moilasen ajattelusta hän ei sanonut yhtään mitään. Jos Sipilä olisi tuominnut Moilasen ajattelun, hän olisi joutunut myöntämään saman tien sen, että puolueessa on ihmisarvoa kyseenalaistavia näkemyksiä.

*

En tiedä, kumpi epäinhimillistämisen muoto on pelottavampi: sosiaalisen median pidäkkeetön toisten ihmisten alentaminen vai poliittisen fasadipuheen taakse piiloutuvat asenteet ja tiedostamattomat suhtautumistavat. Yksi asia on kuitenkin varma: ne vahvistavat toisiaan.

Epäinhimillistämisen politiikka ei etene vallankumouksen askelin vaan hiljaisina valintoina, kiertoilmaisuina ja inhimillisen käyttäytymisen normien hitaana murenemisena. Tarkkailkaa siis – näin vaalien alla – poliitikkojenne lipsahduksia. Niissä näkyy usein heidän todellinen arvomaailmansa.

(Kuva: Vice News, käsittely JS.)

Mainokset
Jätä kommentti

Kimi Räikkönen

IMG_19981 Jos ottaa tyhjä etusivu päähän, niin Kimi Räikkönen.

2 Jos ottaa laskevat levikit päähän, niin Kimi Räikkönen.

3 Jos ottaa kilpailijan menestys päähän, niin Kimi Räikkönen.

4 Jos ottaa politiikka päähän, niin Kimi Räikkönen.

5 Jos ottaa klassinen musiikki päähän, niin Kimi Räikkönen.

6 Jos ottaa Amos Rex päähän, niin Kimi Räikkönen.

7 Jos ottaa muijan nalkutus päähän, niin Kimi Räikkönen.

8 Jos ottaa kakaroiden meteli päähän, niin Kimi Räikkönen.

9 Jos ottaa naapurin vegaanihipit päähän, niin Kimi Räikkönen.

10 Jos ottaa sunnuntain rauha päähän, niin Kimi Räikkönen.

Kiitos Kimi Räikkönen ja suomalainen journalismi.

Jätä kommentti

Yliopistovallan alennusmyynti

plato

Teknologiateollisuus panosti uuden T3-yliopiston säätiön pääomaan 50000 euroa. Mitä se on saamassa pörssiyhtiön johtajan kuukauden palkalla?

Teknologiateollisuuden asiaa lobbaavan säätiön hallituksessa istuu kahdeksan miestä, joihin kuuluvat JT Bergqvist, Matti Sommarberg ja Jaakko Hirvola. Heistä Bergqvist on T3-yliopiston väliaikaisen hallituksen varapuheenjohtaja. Samainen hallitus nimitti viime viikolla Sommarbergin dekaaniksi uuteen johtamisen ja talouden tiedekuntaan. Hirvola puolestaan kuuluu komiteaan, joka tekee ehdotuksen T3:n tulevan hallituksen jäsenistä. Hän on myös Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja.

Teknologiateollisuus hankki taskurahoillaan kelpo siivun valtaa yliopistoyhteisössä, jonka pääosin julkisista varoista kerätty budjetti on useita satoja miljoonia euroja. Operaation jälkeen teollisuus kykenee vaikuttamaan yliopiston julkisen rahoituksen suuntaamiseen sekä tutkimuksen ja opetuksen suuriin linjoihin. Vaikka otettaisiin huomioon teknologiateollisuuden aikaisemmat sijoitukset Tampereen teknilliseen yliopistoon (TTY), diili on erittäin hyvä.

Teollisuuden pyrkimys osallistua T3:n päätöksentekoon on kuitenkin vain yksityiskohta isommassa prosessissa. Sen pääsyn vaikuttamaan on mahdollistanut T3:n väliaikaisen hallituksen toiminta, joka herättää kritiikkiä ja voimattomuuden tunteita Tampereen entisen yliopiston (TAY) henkilökunnassa. Moni työntekijä kokee olevansa vailla vaikutusmahdollisuuksia samalla kun arvelee, mikä mahtaa olla seuraava väliaikaisen hallituksen työntekoa hankaloittava keksintö – anteeksi – innovaatio. Tai kuten eräs kokouksen vetäjä äskettäin kuittasi: ”Tällaisessa yliopistossa nyt elämme, eikä sille kukaan mitään voi.”

TAY ei kuitenkaan ole uhri, vaikka jotkin sen johdosta ehkä sellaiseksi haluavat heittäytyä. Opetus- ja kulttuuriministeriön lietsomassa rakennemuutoskiimassa TAY itse aloitti kymmenisen vuotta sitten pelin, jonka härskimmät ja kyynisemmät pelurit näyttävät nyt voittavan. Vaikka teknillinen yliopisto oli pienempi ja alussa vastahakoisempi osapuoli, se oli kovempi neuvottelija ja osasi käyttää poliittisia suhdanteita hyväkseen. Erinäisten vaiheiden ja ministeriön suoran painostuksen jälkeen aloite kirposi yhä enemmän TAY:n käsistä. Kenties Kalevankaankaan väki oli myös vähän naiivia porukkaa verrattuna Hervannan suorakatseisiin insseihin.

TAY:n nykyinen hallitus ja rehtoraatti menettivät otteen lopullisesti. He eivät pysty, halua tai uskalla puolustaa oman yliopistonsa keskeisiä arvoja. Niistä tärkeimmät ovat yliopiston autonomia ja henkilökunnan mahdollisuus toimia vallan ytimessä, uuden yliopiston hallituksessa. Ironista on, että TAY kyllä voitti kamppailun yliopiston nimestä, mutta näyttää häviävän mahdollisuuden vaikuttaa painonsa ja perinteensä edellyttämällä tavalla uuden yliopiston toimintaan.

Pitäisikö tämä skandaali ja tabu sitten keskustella julkisesti läpi? En tiedä. Ainakin TAY:n väistyvä johto on omilleen selityksen velkaa. Ehkä virheistä voidaan myös oppia jotain, kun mietitään, miten tulevaisuudessa kyetään puolustamaan nyt pahoja lommoja saanutta yliopiston autonomiaa.

Avoin kysymys on, miten T3:n tuleva hallitus ja rehtoraatti suhtautuvat siihen mentaalisen tuhoon, minkä uuden yliopiston runnominen on aiheuttanut etenkin yhteiskunta- ja humanististen tieteiden parissa. Jos ne jatkavat väliaikaisen hallituksen lain reunalla hoipertelevia menettelytapoja, pitävät henkilökuntaa pimennossa, tarjoavat näytösluonteista osallistumista ja myyvät yliopiston autonomiaa ulkopuolisille tahoille, nykyinen kriisi syvenee syvenemistään.

Kuva: Platon ja matematiikan kauneus. https://bigthink.com/errors-we-live-by/why-did-plato-think-mathematical-beauty-would-make-us-better-people.

 

Jätä kommentti

Persujen rakkauskampanja

Screen Shot 2018-09-03 at 9.49.33Perussuomalaisten Jotain rajaa –kampanjan videot asettavat haasteen poliittisille vastustajille: pitäisikö heidän kamppailla rasismia vai rakkautta vastaan?

Tarkastelemani videon pääosassa on Jussi Halla-aho. Hän ei sano sanaakaan. Hän istuu hotellihuoneen vuoteella, katsoo ikkunasta avautuvaa aamua, vetää verhot syrjään ja hymyilee kevyesti. Hän puhuu puhelimeen, pukeutuu ja pyöräilee töihin vallan käytäville. Illalla työ jatkuu tietokonetta näppäillen. Musiikki luo sävyjä. Lyhyet sloganit lomittuvat kerrontaan: ”Olemme puolemme valinneet. / Olemme suomalaisten puolella. / Me olemme rohkeita. / Rohkeutta on puolustaa suomalaisia. Meidän täytyy asettaa / … JOTAIN RAJAA:” Loppukuva on Hollywoodia, jossa Halla-aho huuhtelee kasvonsa ja katsoo itseään peilistä.

Video on ajatuksellinen, pikemminkin syvä kuin nopea. Se rakentaa ”Mestarista” tunnemielikuvaa pohtijana, joka katsoo suomalaiseen todellisuuteen, vetää hiljaa mielessään johtopäätöksiä ja lähtee vaikuttamaan. Video ei ole pois sulkeva vaan mukaan ottava, ja siinä on rakkauden elementti: pidämme huolen omistamme. Sen lisäksi meillä on oikeus sanoa, mitä koemme ja ajattelemme. Me puolustamme itseämme ja vedämme rajan itsemme ja ulkomaailman välille. Tämä persujen #metoo-kampanja vapauttaa ja voimauttaa. Se lopettaa hiljaisuuden ja suomalaisen ruumiin rajojen loukkaamisen.

Suomessakin tunnettu feministi ja rasismin tutkija Sara Ahmed on kirjoittanut suorakatseisesti siitä, kuinka juuri rakkaus kuuluu äärioikeiston keskeisiin tunnemielikuviin. Yksi osa sitä on omien suojelu ja heistä huolehtiminen. Voimme kenties auttaa muita, mutta vasta sitten, kun olemme saaneet oman happinaamarin kasvoillemme. Kaikkein läheisimmät ihmiset ovat loppupeleissä aina myös rakkaimmat ja tärkeimmät – hyvin tuttua populistista ja konservatiivista retoriikkaa, vahvaa sellaista.

Rakkauden tunnemielikuva on paha haaste perussuomalaisten poliittisille vastustajille, jotka ovat keskittyneet kauhistelemaan puolueessa muhivaa rasismia. Monen perussuomalaisia äänestävän mielessä syytös on epäoikeudenmukainen ja alkaa rakkauden sanomaa vasten kuulostaa, niin, leimaamiselta ja vihapuheelta. Siksi kampanja puhuu ihmisen rohkeudesta olla juuri sitä mitä on. Poliittisten vastustajien halu sulkea perussuomalaiset ulos ja leimata heidät rasisteiksi voi johtaa puolueen ja siinä piilevän rasismin voimaantumiseen. Epäoikeudenmukaisuuden tunne liimaa ihmisiä hyvin yhteen.

Persujen vastustajien keskeinen ongelma ei siis olekaan se, miten osoittaa puolueen pahuus, rasistisuus, epäinhimillisyys tai konservatiivisuus. Kyse on paljon rankemmasta haasteesta. Miten vastata Jotain rajaa –kampanjan myönteisiin tunnemielikuviin ihmisen oikeudesta pitää huolta omistaan, suojella rajojaan ja sanoa mitä haluaa.

Miten kamppailla rakkautta vastaan?


 

Kuva: Kuvakaappaus Jotain rajaa -videosta.

 

 

 

Jätä kommentti

Tolkun ihmisen kymmenen käskyä

life-in-nazi-germany-kids

1 Käännä katseesi. Kun et katso kohti ikäviä asioita, ne lakkaavat olemasta.

2 Vaikene. Jos on pakko avata suu, niin sano aina jotain sellaista, minkä kaikki voivat hyväksyä. Ei ole hyvä olla eri mieltä.

3 Älä puutu. Niin yhteiskunnan kuin toisen ihmisen ongelmat voi ohittaa helposti, kun muistaa todeta itselleen: ”Asia ei todellakaan kuulu minulle.”

4 Katso taaksepäin. Jos nykymeno ahdistaa, muistele aikoja, jolloin kaikki oli hyvin. Äänestä puoluetta, joka lupaa viedä sinut tulevaisuudessa takaisin menneisyyteen.

5 Älä osallistu. Voit toki lotota, ostaa arvan kinkkuarpajaisiin ja äänestää oikeaa puoluetta. Pysy kuitenkin erossa etenkin mielenosoituksista. Ne ovat ääripäiden hommia.

6 Pysy mukavuusalueella. Ylipäätään ei kannata ajatella tai tehdä asioita, jotka aiheuttavat ikäviä tuntemuksia.

7 Ole kuuliainen. Tämä on yhteiskunnan moraalinen selkäranka. Sitä voi jokainen harjoitella helposti. Voit esimerkiksi alkaa avata kassiasi kaupan kassalla. Vaikka itse tiedätkin, ettet ole varas, kaupan kassa ei tietenkään voi sitä tietää.

8 Usko mukaviin totuuksiin. Todenmukainen tieto tuntuu hyvältä ja vastaa odotuksiasi. Tämä tukee oivallisesti myös mukavuusalueella pysymistä.

9 Muista kuulua enemmistöön. Vähemmistöistä löytyy yllättävän paljon omituisia ihmisiä ja –ikävä kyllä – myös ääriajattelua.

10 Seurustele vain tolkun ihmisten kanssa. Luota siihen, että kyllä tolkun ihminen aina tolkun ihmisen tunnistaa.

Kuva: Lapset ostamassa jäätelöä 1930-luvun Natsi-Saksassa. Wikimedia Commons. https://allthatsinteresting.com/life-in-nazi-germany#2.

 

Jätä kommentti

Kolme kertaa elinkautinen

Screen Shot 2018-08-21 at 8.40.11Tämä bloggaus ei ole eräästä ajankohtaisesta liikkeestä, vaan kolmesta ihmisestä, julkisuudesta ja mediayhteiskunnasta. Yhteistä näille ihmisille on, että julkisuuden tuomioistuin on langettanut heille elinkautisen pahoista teoista.

Tuorein tuomituista on nimeltään Asia Argento, italialainen näyttelijä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hän on hiljentänyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä syyttäneen miehen 330000 tuhannen euron maksuilla. Rikoksen vakavuutta lisää se, että Argento itse on näkyvästi osallistunut seksuaalisen häirinnän vastaiseen kampanjaan ja nimeltä mainiten osoittanut väärin toimineita. Julkisuuden tuomioistuin on erityisen ankara silloin, kun osoittautuu, että jonkun ihmisen moraali on ihmisen moraalia. Toisin sanoen: ristiriitaista ja inhimillistä.

Toisen tuomitun nimi on Kevin Spacey, yhdysvaltalainen näyttelijä. Useat mieskollegat ovat syyttäneet häntä seksuaalisesta ahdistelusta. Näyttelijä ei ole itse kommentoinut syytöksiä, mutta kertonut hakeutuvansa hoitoon. Ennen arvostettu näyttelijä on nyt muuttunut jätteeksi. Sopimukset puretaan ja elokuvia ei esitetä. Tahriintumisen pelossa kukaan ei halua koskea häneen.

Kolmas tuomittu on Tukholman kaupunginteatterin entinen johtaja Benny Fredriksson. Julkisuuden tietojen mukaan Fredriksson johti laitostaan itsevaltaisesti ja antoi seksuaalisen häirinnän rehottaa, vaikka häntä pyydettiin siihen puuttumaan. Tilanne eskaloitui julkisuudessa viime talvena, ja Fredriksson erosi tehtävästään. Kolme kuukautta myöhemmin hän teki itsemurhan.

Mediayhteiskunnassa julkisuudesta on tullut muuntorangaistus juridisen rangaistuksen rinnalle. Median tuomio on usein ankarampi kuin varsinaisten tuomioistuinten. Fredriksson tullaan muistamaan nimenomaan johtamisen virheistä, sotkeentumisesta seksuaaliseen häirintään ja dramaattisesta itsemurhasta. Argento ja Spacey voivat tehdä mitä tahansa, mutta myös heillä mediayhteiskunnan – siis meidän – langettama elinkautinen pysyy.

Siksi tämä bloggauskin saastuttaa jakajansa.

 

(Kuva: ruutukaappaus Aamulehden nettiuutinen. https://www.aamulehti.fi/uutiset/metoo-liikkeen-keskushahmo-asia-argento-hiljensi-rahalla-syytokset-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta-argenton-vaitetty-uhri-oli-17-vuotias-201147682/)

Jätä kommentti

Tieteen vapaus ja Unkarin tie

”Unkari on edelläkävijä. Yliopistoa ei saa valjastaa arvoliberaalin eliitin haitallisten yhteiskuntakokeilujen tukialustaksi”, twiittasi kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps) luettuaan Helsingin Sanomien verkkojutun, jonka mukaan Unkarin hallitus suunnittelee sukupuolentutkimuksen oppiaineen lakkauttamista maan yliopistoista. Pääministeri Viktor Orbanin hallinnon mielestä sukupuolentutkimuksen opettaminen on pelkkää rahojen tuhlausta ja ideologista hapatusta, joka asettaa kyseenalaiseksi yhteiskunnan arvopohjan.

Unkari on saanut jo aiemmin kyseenalaista kunniaa tieteen vapauden ja tutkijoiden sananvapauden kaventajana. Kansainvälinen Scholars at Risk –järjestö on selvittänyt tieteen ja tutkijoiden vapautta eri maissa ja Euroopassa ongelmia ollut juuri Unkarissa ja jonkin verran myös Puolassa.

Unkarissa tieteen vapauden symboliksi on noussut keskieurooppalainen CEU yliopisto, joka on ollut vuosia sulkemisuhan alla. Unkarissa vuonna 2017 voimaan tullut yliopistolaki on tulkittu yritykseksi rajoittaa nimenomaan keskieurooppalaisen yliopiston toimintaa. Keväällä 2018 yliopisto sai jatkon toimiluvalleen, mutta sen toimintaedellytykset ovat heikentyneet edelleen ja yliopiston on arveltu joutuvan muuttamaan pois Unkarista.

Viimeaikaiset tieteen vapauden ja tutkijoiden sananvapauden loukkaukset eivät rajoitu pelkästään diktatuureihin tai Euroopan entisiin sosialistimaihin, joissa autoritaarinen hallinto on noussut valtaan. Esimerkiksi Kanadassa ympäristötutkimuslaitoksia lopetettiin ja valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevien sananvapautta rajoitettiin merkittävästi edellisen hallituksen aikana vuosina 2006-2015. Pääministeri Stephen Harperin hallitus ei halunnut enää sitoutua Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja pyrki edistämään Kanadan teollisuutta ympäristötutkimuksen tuloksista piittaamatta.

2000-luvun alun merkittävimmät tieteen vapauden rajoitukset länsimaissa tapahtuivat Yhdysvalloissa George W. Bushin kaudella 2001-2009. Silloin tutkijoiden sananvapautta rajoitettiin merkittävästi ja tutkimustiedon käyttöä poliittisessa päätöksenteossa vähäteltiin. Tämä näkyi erityisesti ympäristöpolitiikassa. Tunnettu ilmastontutkija James Hansen syyttikin työnantajaansa avaruushallinto NASAa sananvapauden loukkauksista ja sensuurista. Hansenin mukaan hänen sähköpostiaan tarkkailtiin, hänen kirjoituksiaan vaadittiin ennakkotarkastukseen ja julkisia esiintymisiä vahdittiin. Hansenin varoitukset ilmastonmuutoksen kiihtymisestä eivät sopineet Bushin hallinnon linjaan, joka vastusti kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Sama kehitys on jatkunut Donald Trumpin presidenttikaudella kun ympäristötutkimuksen ja –hallinnon määrärahoja on vähennetty ja tärkeiden virastojen johtoon on nimitetty ilmastoskeptikoita.

Kehityksen taustalla on autoritaarisen hallinnon nousu eri puolilla maailmaa. Tieteen autonomia ja sananvapaus on hankalia asioita autoritaariselle hallinnolle silloin kun tutkijat kyseenalaistavat vallitsevia uskonnollisia tai moraalikäsityksiä tai vakiintuneita taloudellisia ja poliittisia intressejä. Siksi sukupuolentutkimuksen alasajo Unkarissa tuskin jää yksittäistapaukseksi, vaan kertoo hallituksen halusta rajoittaa muutenkin tieteen autonomiaa.

Tieteen autonomian kaventaminen ennakoi usein myös laajempia sananvapauden ja muiden perusoikeuksien loukkauksia. Siksi kyse ei pelkästään ”akateemisesta” asiasta.

%d bloggers like this: