Jätä kommentti

Tietämättömyys lisää tuskaa

Suomen Yrittäjät teetti kyselyn, jossa selvitettiin yrittäjien käsitystä eläkkeistä. Järjestö lähetti tiedotteen medialle ja uutisoi tulokset verkkosivuillaan: yrittäjät eivät luota työeläkejärjestelmään.

Tällaisia tiedotteita journalismin tutkijat kutsuvat informaatioavustukseksi. Itselleen sopivaa julkisuutta kaipaava organisaatio tekee medialle tiedotteen, mielellään suoraan uutisen muotoon kirjoitetun. Kiireisessä toimituksessa sellainen on helppo kopioida lehteen, vaikkapa sellaisenaan, tai ehkä pari sanaa muuttaen. Kyse on leikkaa-leimaa -journalismista, joka kasvaa sitä mukaan kuin toimituksista vähennetään väkeä.

Kyselytutkimus on kätevä tapa saada organisaatioille sopivaa julkisuutta. Useimmiten saadaan sitä mitä tilataan. Vaikka kysely itsessään on ammattimaisesti toimivan tutkimuslaitoksen tekemä, kysymysten asettelulla voidaan vaikuttaa siihen, millaisia mielipiteitä kulloinkin nousee esille.

Kun itse kyselyt usein jäävät tilaajan arkistoihin pölyttymään, niistä jää jäljelle vain tiedote. Mutta se riittääkin moneen uutiseen ja somessa jaettavaksi. Yrittäjien sivuiltakaan ei tiedotteen julkaisupäivänä löytynyt aiheesta sen enempää.

Ja vaikka kysely olisikin laitettu verkkoon kaikkien luettavaksi, harva niitä kuitenkin lukee, tai osaa tulkita muuten kuin tilaajan toivomalla tavalla.

Kyselyt ja niistä tehdyt tiedotteet ovatkin usein vaivihkaista informaatiovaikuttamista. Niissä kuuluu tilaajan ääni ja toiveet. Niillä vahvistetaan tilaajan luomaa agendaa, mielipiteitä ja ennakkokäsityksiä.

Tätä taustaa vasten olikin mielenkiintoinen poikkeus lukea Helsingin Sanomista taloustoimittaja Teemu Muhosen juttu yrittäjien kyselystä. Otsikon alku oli samaa tarinaa kuin Suomen yrittäjien tiedotteessa, mutta loppuun oli lisätty ”mutteivät myöskään tiedä saavansa valtiolta tuntuvaa tukea”.

Muhonen oli perehtynyt aiheeseen hieman tiedotetta enemmän ja huomannut, että vastaajien tietämys työeläkejärjestelmästä ”näyttää huteralta”. Hän oli havainnut, että kyselyssä oli kysytty myös eläkkeiden rahoituksesta. Vastausten perusteella vain 20 prosenttia vastaajista uskoi, että valtio maksaa osan yrittäjien eläkkeestä. Muhonen muistuttaa, että todellisuudessa valtio tukee tänä vuonna yrittäjäeläkkeiden maksua 420 miljoonalla eurolla.

Joskus myös tietämättömyys lisää tuskaa.

kuva Suomen Yrittäjien verkkosivuilta

Jätä kommentti

Hesarin vitsi Pihtiputaan vaarille

Helsingin Sanomien toimituksessa tunnetaan muuan Pihtiputaan vaari. Jutut pitää kirjoittaa ja otsikoida sellaisella tavalla, että vaarikin ne ymmärtää. Miksi lehti siis käytti sunnuntain 18.4.2021 otsikossaan sanaa hystereesi, jonka merkityksen lähes jokainen lukija joutuu katsomaan Wikipediasta?

Spekuloidaanpa tällä tieteellisellä käsitteellä, joka vaikeusaste on toista luokkaa kuin lehden aiemmin ansiokkaasti spekuloiman intersektionaalisen feminismin.

Mitä HS-toimituksessa tapahtuu käsitteen noustessa otsikkoon? Eteen avautuu vähintään kolme mahdollisuutta, joita ei siis ole empiirisesti todennettu.

  • Lehden laadunvarmistus pettää. Otsikkoon lipsahtaa käsitehirviö, josta allekirjoittanut olisi kesätoimittaja-aikoinaan saanut hieman ivallisen ojennuksen silloiselta toimituspäälliköltä (myöhemmin päätoimittajalta) Virkkuselta.
  • Lehti päättää valistaa Pihtiputaan vaaria. Niinpä se tuo tämän todellisuuteen uuden käsitteen. Otsikon jälkeen jutun kirjoittaja, toimittaja Junkkari, selittää sanaa perinpohjaisesti. Ratkaisu ei oikein toimi, koska vaari joutuu nyt tekemisiin fysiikan ja magnetismin kanssa. Niistä hänellä on vain mopoa rassatessa kertynyttä käytännön kokemusta. Jutun alkuun turhautuneena vaari joutuukin tarkistamaan, ettei ole ajautunut lehden tiedesivuille.
  • Lehti päättää kertoa vaarille hauskan jutun naisvetoisesta hallituksesta. Sana hystereesi muistuttaa sanaa hysteria. Vaikkei vaari tunnekaan fysiikkaa, hysteeriset naiset hän kyllä tunnistaa. Se on helppoa, koska naisihmiset nyt ylipäätään ovat hysteerisyyteen taipuvaisia, hermoheikkoja, pyörtyileviä ja kamferitippoja sydänsuruihinsa ottavia. Miehet eivät vaarin mukaan voi olla hysteerikkoja, koska silloin he eivät olisi miehiä.  

­Sanottakoon, ettei Pihtiputaan vaari ei ole oikea henkilö vaikka onkin naimisissa Pihtiputaan mummon kanssa.

(Juttua editoitu 19.4.2021, klo 15.03.)

Jätä kommentti

Miksi Turtiaiselle ei naureskella?

Turkulaisten omalle natsille Pekka Siitoimelle naureskeltiin avoimesti 1970-luvulla. Monet pitivät häntä todellisuustajunsa kadottaneena mutta vaarattomana. Kun kansanedustaja Ano Turtiainen levittää rasistista ja todellisuuspakoista sanomaansa, tuskin kukaan naureskelee hänelle tai pitää häntä vaarattomana.

Miksi näin?

Turtiainen on kansanedustaja, mikä laittaa hänen provokaatioilleen sen verran painoa, että myös isot mediat usein uutisoivat ne. Asemansa vuoksi hänet on oikeastaan pakko ottaa vakavasti. (Journalistisesti haasteellinen kysymys on se, miten tällaista ilmiötä ylimalkaan voisi käsitellä vahvistamatta sitä.)

Paljon merkittävämpää on kuitenkin se, että Turtiaisen poliittinen alkukoti on edelleen perussuomalainen puolue. Perussuomalaiset antoivat hänelle monen vuoden ajan tilaa vaalia ja jakaa maailmankuvaansa sekä ladella törkeyksiä.

Kun Turtiainen pilkkasi mustaa poliisiväkivallan uhria, George Floydia, hän sai lähteä eduskuntaryhmästä. Hänelle kuitenkin varattiin mahdollisuus palata takaisin. Lopulta Turtiainen erotettiin puolueesta, koska hän päätti kulkea omaa tietään.

Olisi naiivia ajatella, että antamalla Turtiaisen mennä puolue olisi tehnyt tilit selviksi hänet eduskuntaan nostaneeseen asenne- ja arvomaailmaan. Jussi Halla-aho voi pakon edessä hankkiutua eroon turtiaisista, mutta yhtään äänestäjää hän ei halua menettää.

Turtiaisella on edelleen kannatuspohjaa ja ideologisia aseveljiä maamme suosituimmassa puolueessa. Tämä on varsinainen syy, miksi Turtiaiselle ei naureskella – eikä myöskään kannata naureskella. Hänessä kiteytyy laajempi halu murentaa luottamusta instituutioiden toimintaan: virkamiehiin, poliisiin ja viime kädessä poliittiseen järjestelmään. Hän on edelleen tuiki tavallinen oikeistopopulismin soturi, kuten monet eduskunnassa istuvat entiset puoluetoverinsakin.

Kukaan ei osaa sanoa varmasti, kuinka monia suomalaisia puhuttelee Turtiaisen sodanjulistus 13.4.2021. ”Minä en luota enää poliisiin. Suhtaudun siihen samalla tapaa kuin sodassa pitää suhtautua pahimpaan viholliseen.”

Kovista sanoistaan huolimatta – ja osittain juuri niistä johtuen – Turtiainen on suhteellisen harmiton poliittinen toimija. Hän ei ymmärrä peittää korttejaan riittävän taitavasti. Paljon arveluttavampi on Turtiaisen edustama mutta häntä paljon laajempi arvo- ja asennemaailma, joka perussuomalaisten johdon hiljaisella hyväksynnällä on askeltanut Arkadianmäelle.

Jätä kommentti

DNA on puhelinoperaattori

Helsingin Sanomat julkaisi (3.4.2021) sekavan pääkirjoituksen. Kyhäelmä lähti 1970-luvun taistolaisuudesta, kävi nykyisessä Teatterikorkeakoulussa ja päätyi pohtimaan tutkimuksen ideologisuuden ja empiirisyyden suhdetta.

Kirjoitusta lukiessani mietin, millaisia tuntemuksia molekyylibiologian ammattilaisella heräisi, jos HS kirjoittaisi hänen alastaan yhtä asiantuntemattomasti kuin se nyt kirjoittaa yhteiskuntatieteellisestä, humanistisesta ja taiteellisesta tutkimuksesta.

Asiantuntemattomuuden kymeen voi sukeltaa monesta eri kohtaa, vaikkapa nyt ideologian käsitteen kautta.

Kyseessä on yksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskeisistä käsitteistä. Käsitteen kuvaamaa ilmiötä ovat valistuksen ajoista lähtien tahkonneet monet yhteiskuntatieteen ja filosofian klassikot Destutt de Tracystä aina Slavoj Žizekiin. Ideologian problematiikka on syvä, leveä ja kuten tieteellisessä tutkimuksessa usein: vaikeasti ymmärrettävä. Se on myös tavattoman ajankohtainen.

Toki käsitettä voi pääkirjoitustoimittajan tavoin käyttää myös aivan arkisessa ja (kuten tutkijat sanovat) reflektoimattomassa merkityksessä. Jos kuitenkin pääkirjoituksen tavoin mennään itse tutkimuksen alueelle ja pohditaan empiirisen tutkimuksen ja ideologian välisiä suhteista, arkisella merkityksellä ei kerta kaikkiaan pärjää. Ei molekyylibiologian peruskurssistakaan tietääkseni selviä sillä, että luulee DNA:n olevan vain puhelinoperaattori.

Pääkirjoituksen itsensä zizekiläistä ideologisuutta voisi paljonkin pohtia esimerkiksi sen kautta, millaisia tutkimuksellisia valtasuhteita se toistaa ja rakentaa tieteenalojen välille. Voisi myös kysyä, millaisia syötteitä se tarjoaa niille poliittisille tahoille, jotka jatkuvasti kylvävät ennakkoluuloja niin yhteiskuntatieteellistä, humanistista kuin taiteellista tutkimusta ja opetusta kohtaan.

Suoraselkäinen ja ilmastosta aidosti huolestunut meteorologi Kerttu Kotakorpi kyllästyi vähän aikaa sitten somessa vellovaan tietämättömyyteen: ”Mihin katosi se ajatus että, jos et tiedä mistään mitään, niin ole hiljaa!”

Kuva: Mielenosoitus Melbournessa tieteen ja tutkimuksen puolesta 22.4.2017. Wikimedia Commons.

Jätä kommentti

Tapasin kommunisteja vihaavan miehen

Tapasin junassa kommunisteja vihaavan miehen.

Jostain syystä ajauduin keskusteluun toisella puolella käytävää istuvan kaverin kanssa. Kenties kummallakin oli tarve saada jonkinlainen kontakti uuteen ihmiseen sosiaalista vuorovaikutusta tehokkaasti amputoivan koronan keskellä.

Maskit naamalla puhuimme käytävän yli niitä näitä. Lopulta päädyimme politiikkaan.

Keskustelukumppanini oli hyvin vihainen siitä, miten Euroopan unionista on tulossa kovaa vauhtia kommunistinen valtio. ”Sitä tänne nyt ollaan hankkimassa, perkele, vanhaa Neuvostoliittoa takaisin. EU:lla, hallituksella ja vihervassareilla on suunnitelma, joka halutaan pimittää suomalaisilta.”

Yritin sinnikkäästi tuoda esiin sen, että mitä ilmeisimmin elämme ja tulemme elämään kapitalistisessa talousjärjestyksessä jatkossakin. Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että sosialismi, kommunismista puhumattakaan, olisi voittamassa Euroopassa. Tai missään muuallakaan.

Sain vastaukseksi vihaisen katseen, vaikenemisen ja ilmeisesti diagnoosin siitä, etten tajua yhtään mitään. Olen joko mukana salaliitossa, totaalisen hölmö tai kumpaakin. Mukavasti alkanut keskustelumme tyrehtyi nopeasti.

*

Kohtaaminen toi mieleeni poliitikko Atte Kalevan, joka sosiaalisessa mediassa taannoin toivoi Helsinkiä vapaaksi kommunisteista. Monien muiden tavoin hän levittää ”läppää” kommunisteista, irrottaa käsitteen historiallisista tosiasioista ja tekee siitä poliittisen kirveen, jolla huitoa ympäriinsä.

Tajuaakohan Kaleva sen, että monet saattavat ottaa hänen puheensa tosissaan? Toivooko hän sitä, että junassa tapaamani kaveri äänestää häntä?

Tästä avautuu näkymä realistisen ja psykoottisen todellisuuskuvan väliin jäävään harmaaseen vyöhykkeeseen. Salaliittoteoriat ja hämärrytetyt käsitteet operoivat juuri tällä alueella. Osa niiden tenhosta kumpuaa ristiriitaisesta, pelonsekaisesta mielihyvästä, jonka ne kykenevät joidenkin ihmisten mielissä herättämään. Ne antavat myös hyvän pohjan turhautumiselle ja vihalle.

Tästä voi joskus olla vain askel siihen, että ihminen alkaa epäillä myös naapurinsa, ystävänsä tai kenen tahansa olevan kommunisti ja osa laajempaa salaliittoa. Mitä sitten tapahtuu? Antaako tämäkin ihminen äänensä sille, joka kaikkein vakuuttavimmin lupaa puhdistaa Helsingin kommunisteista?

*

Vääristeltyjen todellisuustulkintojen levittäminen ei ole ongelmallista vain siksi, että ne eivät pidä paikkaansa. Paljon vaarallisempaa on se, että ne käyvät hevosenleikkiä psyykkisillä ja lopulta myös yhteiskunnallisilla prosesseilla, jotka vievät suoraan kohti pimeyttä.


Kuva: Wikimedia Commons. CC: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Free_3D_Illustration_Of_A_Mental_Health_Conceptual_Image_By_Quince_Media_03.jpg

(Editoitu 31.3. 20:50)

Jätä kommentti

Empatia on kivikova juttu

Esitin juuri täysi-ikäiseksi tulleelle nuorelle vaikean kysymyksen: Mitä ajattelet empatian ja nykyisen yhteiskunnallisen todellisuuden suhteesta?

Hän mietti hetken ja antoi seuraavan vastauksen:

”Musta tuntuu, että varsinkin sosiaalinen media vaatii niin nopeaa reagointia, ettei ihmisillä ole oikeastaan aikaa syventyä toisten tunteisiin. Sen sijaan oma tunne työnnetään nopeasti esille. Toinen juttu on se, että nykyisin ihmiset jaotellaan nopeasti hyviin ja pahoihin. Tämäkin estää sävykkään kuvan muotoutumisen toisesta. Empatia taas edellyttää sellaista.”

Usein kannattaa todellakin kysyä nuorilta!

Olimme samaa mieltä myös siitä, ettei empatiasta eli myötäelämisen taidosta nykyään juuri puhuta. Sellaista puhetta pidetään pehmoiluna. Monet ajattelevat sen olevan hömppää verrattuna koviin faktoihin.

Mikään tulkinta empatian yhteiskunnallisesta merkityksestä ei kuitenkaan voisi mennä enemmän pieleen. Empatia on kivikova yhteiskunnallinen fakta.

Empatian sosiaalinen läsnäolo on yksi merkki terveestä yhteiskunnasta, joka kykenee antamaan jäsenilleen turvallisuuden tunteen. Tunteen siitä, etten ole yksin ongelmieni kanssa ja että pääsen mukaan täysivaltaisena jäsenenä sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Empatian poissaolo viestii puolestaan pelottavasta kehityksestä. Sellaisessa yhteiskunnassa vihapuhe, ghettoutuminen ja vastakkainasettelut valtaavat alati suuremman tilan. Ihmisten on entistä vaikeampi kohdata erilaisuutta, kuunnella toisiaan ja ylimalkaan nähdä toisensa. Myös luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin voi alkaa rapautua. Tällaisesta löytyy selviä merkkejä suomalaisestakin yhteiskunnasta.

Empatian ja tunneälykkyyden perusta rakentuu perheissä ja koulussa. Yhteiskunta kuitenkin tarjoaa tilan ja mahdollisuudet sen toteutumiselle laajemmassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Yhteiskunta voi tukea tai murentaa edellytyksiä empatian toteutumiselle. Siksi empatia on myös läpikotaisin poliittinen asia.

Millaisilla poliittisilla ratkaisuilla voisimme siis vahvistaa empatiaa ja myötäelämisen taitoa?


Kuva: Melissa Hogan: Practicing empathy. Creative Commons, licence: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Practicing-Empathy.jpg

Jätä kommentti

Väestönvaihto poliittisena viestintänä

Kuinka järkevästi suojelupoliisi toimi nostaessaan terrorismikeskusteluun käsitteen väestönvaihto?

Suomessa äärioikeistolaiset piirit, mukaan lukien Jussi Halla-aho, ovat käyttäneet käsitettä toistaiseksi melko vähän. Esimerkiksi perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa se vilahtaa vain kerran.

Nyt väestönvaihto sai luvan asettua osaksi poliittista kamppailua ja löysi tiensä Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikkoon saakka.

Halla-ahon reaktio oli odotettu: ”Me voimme käyttää maahanmuutosta ja sen vaikutuksista ihan vapaasti valittavia termejä.”

Monet perussuomalaisten kannattajat näkevät taas kerran asetelman, jossa puolueen puheenjohtaja puolustaa heidän sanomisen vapauttaan. Merkittävää osaa suomalaisista käsitteen rasistiset merkitykset ja historia kiinnostavat yhtä paljoin kuin tavaratalon omistajan poliittiset mielipiteet.

*

Jos olisin perussuomalaisten poliittinen strategi ja haluaisin väestönvaihdon vankemmin sisään poliittiseen keskusteluun, voisin edetä vaikkapa seuraavalla tavalla.

  1. Kiittäisin hiljaa mielessäni suojelupoliisia. ”He sanoivat sen vihdoin ääneen isossa julkisuudessa, emme me.”
  2. En lähtisi heti aktiivisesti riehumaan käsitteen kanssa. Sen sijaan alkaisin systemaattisesti hämärtämään käsitteen historiaa, sen rasistisia ja nyt terrorismiin kytkettyjä merkityksiä. Nojautuisin valikoiden faktatietoon maahanmuuttajien määristä eri maissa. Tähän liittäisin sopivasti tunnemielikuvia lähiöistä, joihin ”poliisi ei uskalla mennä”.
  3. Vahvistaisin käsitteen uhkaan ja salaliittoon liittyviä tunnemielikuvia vihjaamalla, ettei suomalaisille ole kerrottu ”koko totuutta” maahanmuutosta. Varoisin visusti lausumasta ääneen sanaa ”salaliitto”. Näin asemoisin sekä käsitteen että itseni totuuden kertojan asemaan.
  4. Liittäisin sanan käyttöön entistä vankemmin uhriutumisen tunnemielikuvia. Uhriutuminen on emotionaalisesti vahva oikeistopopulismin poliittisen viestinnän perustyökalu. Vahvuus perustuu siihen, että uhriutuminen vetoaa ihmisten epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin ja samalla voimauttaa heitä. ”Mehän perkele sanotaan ihan mitä halutaan!”

*

Edellä kirjoitettu ei tarkoita sitä, etteikö käsitteen merkityksistä pitäisi keskustella. Päinvastoin. Helsingin Sanomien pääkirjoitus on absoluuttisen oikeassa avatessaan käsitteen todellisia merkityksiä ja todetessaan, että ”väestönvaihtoteoria on vaarallinen valhe”. Käsitteen poliittiset merkitykset ovat kuitenkin vasta muotoutumassa, mikä on hyvin monimutkainen ja ristiriitainen prosessi. Mahdollista tietenkin on, ettei käsite nouse esiin nyt nähtyä enempää.

Oikeistopopulismin sävyttämässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä totuudella on entistä selvemmin kahdet kasvot. Meillä on käsissämme väestönvaihto-käsitteen historiallinen ja faktisesti rasistinen merkitys. Tämä totuus puhuttelee osaa äänestäjistä. Sitten meillä on käsitteeseen ja maahanmuuttoon liittyvät pelon, uhan ja salaliiton tunnemielikuvat. Ne muodostavat käsitteen emotionaalisen totuuden aika monelle suomalaiselle. Poliittinen kamppailu virittyy näiden kahden välille.


Kuva: Konsertti 1976 Knebworth Housessa, Englannissa. Wikimedia Commons. Kuvan ihmiset ja tilaisuus eivät liity blogin tekstin sisältöön.

1 kommentti

Asiakasyliopistossa

Opiskelija En ole tyytyväinen opetukseesi. Opettamasi asiat eivät kiinnosta minua, enkä näe niillä mitään merkitystä urani kannalta. Yliopiston asiakkaana odotan parempaa.

Professori Olen pahoillani. Voisitko kertoa tarkemmin, mihin olet tyytymätön.

Opiskelija No, suoraan sanottuna jo perusasenteesi on syvältä. Kun menen vaatekauppaan, ostan vaatteita, jotka sopivat minulle. Ei sielläkään kukaan odota, että asiakkaan pitäisi olla sopiva vaatteisiin. Myyjät kyllä osaavat palvella ja auttaa etsimään sopivat housut.

Professori Ymmärrän pointtisi. Yritän jatkossa ottaa paremmin huomioon juuri sinun tarpeesi. Olen pahoillani, jos olen käyttänyt käsitteitä, jotka eivät kuulu sanavarastoosi tai odottanut, että luet vaikeita tekstejä, jotka eivät sinua kiinnosta.

Opiskelija Haluaisin opiskeluuni myös lisää joustavuutta. Opiskelu häiritsee liikaa harrastuksiani ja työssäkäyntiäni. Ensi syksyn kurssisi menevät pahasti päällekkäin niiden kanssa, joten suorittaisin opinnot jollain vaihtoehtoisella tavalla.

Professori Tämä ei ole mikään ongelma. Et ole varmaan vielä tutustunut tuoreeseen pedagogiseen uudistukseemme, jossa opettajat velvoitetaan järjestämään jokaiselle kurssille osallistujalle vaihtoehtoinen suoritustapa. Kun menet asiasta kertovalle nettisivulle, voit valita kahdestakymmenestä vaihtoehdosta. Kerrot sitten vain minulle, mikä on sinulle mieluisin. Ja jos mikään niistä ei sovi, kustomoimme yhdessä sinulle sopivan.

Opiskelija OK. Tämä kuulostaa jo paremmalta. Haluan kuitenkin, että kirjaamme kaiken nyt sopimamme henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaani, jotta muistat sen jatkossa paremmin.

Professori Tottakai. Juuri siksihän HOPSit ovat olemassa. Emme sentään ole mikään massayliopisto, heh. Valitan muuten tästä hässäkästä sinulle koitunutta vaivaa. Vika ei ole kuitenkaan yksin minun. Yliopiston johto ei ole vielä täysin onnistunut viemään opetuksen käytäntöihin ajatusta, että asiakas on aina oikeassa. Olen kuitenkin varma siitä, että he työstävät asiaa ja saamme siitäkin pian täsmällisen ohjeistuksen.


Kuva: Rafael (1483–1520) fresko Ateenan koulu (1509–1510).

1 kommentti

Makia törmäsi poliittiseen todellisuuteen

Kun vaateyritys Makia kyllästyi tavarataloketju Kärkkäisen omistajan Juha Kärkkäisen toimintaan sosiaalisessa mediassa, se sanoi julkisesti yhteistyön irti.

Parhaillaan Kärkkäinen levittää somessa muun muassa väitettä, että Coca-Cola aiheuttaa positiivisia koronatestituloksia. Hänet muistetaan myös natsisympatioistaan ja tuomiostaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kärkkäinen ei kuitenkaan tyytynyt Makian vetoon.

Ensin käytettiin huumoria. Välittömästi Makian ilmoituksen jälkeen aloitettiin karkkialennusmyynti sloganilla ”Makiaa viikonloppua!” Koodi alennuksen saamiseen oli ”Makia”. Karkit karnevalisoivat tilannetta, levisivät sosiaaliseen mediaan ja häivyttivät vakavaa viestiä.

Sitten otettiin käyttöön raskaampaa arsenaalia. Tavarataloketju lähetti maanantaina (22.3.) tiedotteen, jossa se ihmetteli yhteistyön lopettamista ja vihjasi Makiaa painostetun asiassa. Varsinainen isku tiedotteeseen kirjattiin seuraavasti: ”Makian päätöksen ja sen tiedotteessa esille tuotujen perustelujen osalta nousee kysymys, että miten Makia aikoo valikoida asiakkaansa, jotta se ei käy kauppaa asiakkaiden kanssa, jotka eivät edusta samoja mielipiteitä kuin Makian johto ja omistajat?”

Viestintästrategia on säälimätön.

Ensin saatetaan vastustajan toiminta koomiseen valoon. Näin käännetään huomio pois syistä, jotka saivat Makian päätymään ratkaisuunsa. Sitten leimataan vastustaja tahoksi, joka valikoi asiakkaansa poliittisten mielipiteiden perusteella. Näin Kärkkäinen rakentaa tunnemielikuvaa, jossa se itse alkaa edustaa liberaaleja arvoja ja suvaitsevaisuutta.

*

Makia perusteli ratkaisuaan muun muassa sillä, että tavarataloketjun omistaja jatkaa ihmisarvoa loukkaavia lausuntojaan. Ilmeisesti syynä on ollut myös jatkuva disinformaation levittäminen. Makia päätti puolustaa omia arvojaan ja profiloitua eroon trollitehtaasta.

Samalla se kuitenkin törmäsi oikeistopopulismin virittämään poliittiseen todellisuuteen, jossa merkittävä osa äänestäjistä ei ole kiinnostunut universaalin ihmisarvon puolustamisesta tai kauppansa omistajan asenteista. Suunnilleen samat ihmiset ovat valmiit äänestämään maallemme pääministerin, joka Kärkkäisen tavoin on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Ehkäpä Kärkkäisellä lasketaan, että tämän poliittisen virran mukaan kannattaa lähteä ja muuttaa siinä vellovat asenteet kassavirraksi.

Tapaus osoittaa sen, mitä tarkoittaa yrityksen yhteiskuntavastuun kantamisen syvä pää. Jos yritys nykyisessä poliittisessa tilanteessa alkaa teoin puolustaa ihmisarvoa, vastustaa rasismia tai vaikkapa naisvihaa, se muuttuu automaattisesti poliittiseksi toimijaksi. Se voi joutua myös kohtaamaan kaikkien rumimmat populistiset viestintästrategiat, trollaamisesta oman viestinnän ja arvojen nurinkääntämiseen.

Joka tapauksessa Makia joutuu nyt pitämään kiinni vastauksestaan vanhaan poliittiseen kysymykseen: Kenen joukoissa seisot?


Kuva: Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Candy_colours_(2099062718).jpg

Jätä kommentti

Pandemiaa ei ole

Mikään ei ole helpompaa kuin niiden neljänsadan onnettoman pilkkaaminen, jotka marssivat Helsingissä vaatien koronarajoitusten poistamista. Mutta entäpä jos pilkkaa sopivampi tunne olisikin sääli? Ehkäpä marssijat ovat simulaation uhreja, pelkkiä oireita yhteiskunnasta, jossa raja toden ja epätoden välillä on häviämässä.

Ranskalainen yhteiskuntafilosofi Jean Baudrillard (1929–2007) julkaisi 1980-luvun alussa teoksensa simulaatiosta.* Hänen mukaansa yhteiskunta on menossa kohti tilaa, jossa todellisuus katoaa erilaisten tulkintojen ja mediaesitysten kymeen. Todellisuus itsekin simuloituu. Emme voi enää siis erottaa, mikä on totta, kuvitelmaa tai niiden hyvin myyvää välimaastoa: tositelevisiota.

Täydellisen simulaation yhteiskunnassa lauseet ”Pandemiaa ei ole.” ja ”Pandemia on tieteellinen tosiasia.” ovat samanarvoisia. Ihminen sitoutuu siihen ajatukseen, joka ”sopii” hänelle, ”tuntuu” oikealta ja tuottaa vähiten kipua mutta maksimimäärän välitöntä mielihyvää.

Baudrillard kuoli Twitterin perustamista seuraavana vuonna. Jos hän olisi ehtinyt tutustumaan sosiaaliseen mediaan, hän olisi tullut entistä vakuuttuneemmaksi simulaation tehosta. Kenties hän olisi kirjoittanut Twitterin voimasta hävittää twiittaajan alkuperäinen ajatus erilaisten tulkintojen, sivupolkujen, valheiden ja tunnemielikuvien heijastuksiin. Twitterin peilitalossa todellisuus on yksi pelimerkki muiden pelimerkkien joukossa.

*

Poliittiselle toimijalle simulaation yhteiskunta tarjoaa kaksi mahdollisuutta.

Hän voi urheasti viestiä perusteltua ja tutkimukseen perustuvaa käsitystä yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Hän voi vaatia poliisia hajottamaan mielenosoituksen, koska se vaarantaa paitsi ihmisten terveyden myös jopa sitäkin isomman asian: totuuden.

Toinen mahdollisuus on, että poliittinen toimija tunnustaa simulaation vahvuuden ja yrittää hyötyä siitä. Mielenosoitusta ei ole järkevää tuomita, jos poliittinen päämäärä on hävittää todenmukaiset tulkinnat yhteiskunnasta ja käyttää syntynyttä sekasortoa hyväkseen. Tällaiselle toimijalle tärkeää ei ole totuus vaan yhteiskunnasta tehdyn tulkinnan poliittinen hyötysuhde.

Olenko aivan väärässä, jos näen suomalaisen poliittisen todellisuuden virittyvän merkittäviltä osin tähän simulaation maastoon?

*

Baudrillardin 1980-luvun tekstejä ei voi pitää tutkimuksen kriteerit tiukasti täyttävänä yhteiskuntatieteenä. Hän on ovelasti lahjoittanut myös oman tutkimuksensa simulaatiolle ja kiihdyttänyt teoreettiset pyrkimyksensä simuloimaan sitä todellisuutta, jota ne väittävät kuvaavansa. Hän rakentelee faabeleita, jotka ovat osa analyysinsä kohdetta. Ehkäpä juuri tästä syystä monet hänen ajatuksistaan osuvat niin hyvin aikamme ilmiöihin, kuten paljon puhuttuun totuuden jälkeiseen aikaan.

Kyllä, Baudrillardin visio on synkkä. Samalla se on kuitenkin tärkeä ja ajattelemisen arvoinen etenkin silloin, kun haluamme puolustaa pandemiaa tieteellisenä tosiasiana. Kuten velvollisuutemme on.

*Jean Baudrillard: Simulacres et Simulation (1981, engl. 1982).


Kuva: Wikimedia Commons. Emergency hospital during Influenza epidemic, Camp Funston, Kansas. Source Collection: OHA 250: New Contributed Photographs Collection, Otis Historical Archives, National Museum of Health and Medicine.

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: