Jätä kommentti

Median kuviteltu valta


Viime vuosina on puhuttu paljon median vallan kasvusta. Median vallan ajatellaan usein olevan olevan ’pahaa’ valtaa. Monet median vallan kriitikot elättelevät toiveita, että vaikkapa politiikka tai kulttuuri olisi aidompaa ja parempaa ilman median vääristävää vaikutusta.

Toisin kuin usein oletetaan, mielipidetutkimusten tulokset eivät tue väitettä median vallan kasvusta 2000-luvulla. Pikemminkin tuo kasvu näyttää 2000-luvulla taittuneen ja näkemykset asettuneen samalle tasolle kuin 1990-luvulla. Tämä on ainakin johtopäätös, jos katsotaan EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimuksen tuloksia. Se lienee myös ainoa julkinen kotimainen mielipidetutkimus, joka tarjoaa pidemmän aikavälin vertailukelpoista tietoa kansalaisten valta-arvioista. Myöskään kansainvälisistä mielipidetutkimuksista ei enää löydy tukea oletukselle median vallan lisääntymisestä.

Sen sijaan mielipidetutkimuksissa on havaittu, että eri ikäryhmät suhtautuvat väitteeseen median vallasta eri tavoin: vanhemmat ajattelevat medialla olevan huomattavasti enemmän valtaa kuin nuoremmat. Mistä sitten eri ikäryhmien erilaiset arviot median vallasta voisivat johtua? Yhden mahdollisen tulkinnan mukaan nuoret pitävät itseään medialukutaitoisina ja voivat näin suhtautua kriittisesti median valtaan. Toisen tulkinnan mukaan taas vanhempien ikäluokkien oletus median suuresta vallasta heijastaa ensi sijassa kritiikkiä mediaan, sen kehitykseen ja käytäntöihin kuten vaikkapa väitettyyn kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen, eikä niinkään käsitystä median todellisesta vallasta. 

Kiinnostavin suunta pohdinnoille löytyy siitä, mitä vastaajat mahdollisesti ymmärtävät medialla. Mediaa on vaikea pitää tänä päivänä minään selkeänä ja selvästi rajautuvana kokonaisuutena. On todennäköistä, että median valtaa koskevissa oletuksissa heijastuu myös se, millaiseksi vastaajat median kulloinkin ymmärtävät. Vanhemmille ikäpolville media tarkoittaa ennen muuta joukkoviestintää ja journalismia, nuoremmille taas sosiaalista mediaa tai vaikkapa pelejä. 

Jos ymmärrämme vallan – kuten se tavallisesti ymmärretään – kyvyksi vaikuttaa vastaanottajien mielipiteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen – sitä on hyvin hankalaa tutkia. Miten on mahdollista osoittaa, että juuri medialla on ollut vaikusta ihmisten asenteisiin tai käyttäytymiseen? Viestimet ovat osa yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita. Mistä voimme päätellä mikä on nimenomaan median vaikutusta? Ja jos medialla olisikin valtaa meihin tai yleiseen mielipiteeseen, kuka itse asiassa tuota valtaa käyttää: median omistajat, toimittajat, vai ne instituutiot ja ryhmät jotka käyttävät viestimiä omien tavoitteidensa ajamiseen? Näihin kysymyksiin vastaamista ei tee yhtään helpommaksi se, että media on nykyisin varsin laaja ja moninainen ilmiö. Viimeistään internetin ja erilaisten sosiaalisten medioiden myötä on käynyt selväksi, että puhe mediasta yksikössä ja yhtenä toimijana on ongelmallista.

Mediasta on tullut kattokäsite, joka sulkee sisäänsä paitsi perinteiset joukkoviestinnän muodot myös uudet teknisesti välittyneen viestinnän muodot, jotka eivät edusta puhtaasti joukkoviestintää. Ne sulautuvat yhteen monimuotoiseksi mediamaisemaksi, jota kukin katsoo omasta näkökulmastaan.

Median voimaan kuitenkin uskotaan, kuten uskotaan siihenkin, että mainokset saavat ihmiset ostamaan mainostettuja tuotteita. Median valtaa voikin kutsua kuvitelluksi vallaksi, sillä valta rakentuu olennaisesti juuri muiden sosiaalisten toimijoiden uskomuksille. Näin ajatellen median vallassa on kysymys ennen kaikkea uskosta siihen, että media on merkittävä voima yhteiskunnassa, ja että kaikki yhteiskunnalliset toimijat joutuvat mukautumaan median muokkaamaan toimintaympäristöön. Oletus median vallan jatkuvasta kasvusta on yksi tällainen kuvittelun muoto: kun sitä on toisteltu jatkuvasti, on tämä toisto tehnyt siitä jonkinlaisen sosiaalisen tosiasian, jota näyttää olevan vaikea kyseenalaistaa. (EV)

aiheesta enemmän:

Esa Väliverronen (2012) Median kuviteltu valta. Teoksessa Kari Karppinen & Janne Matikainen (toim.) Julkisuus ja demokratia.

Janne Seppänen & Esa Väliverronen (2012). Mediayhteiskunta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: