2 kommenttia

Itsestään puhuva media – kohukone


Duncan Watts todistelee mainiossa kirjassaan Everything is obvious[i], miten arkijärkinen päättely vie meidät helposti harhapoluille. Tästä huolimatta otan tietoisen riskin ja päättelen, että Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlanumeron paljon kohua herättänyt juttu ”Paskoimme housuun bussissa Turkuun” (1.2.) oli parodia ja julkisuuskoe. Eihän nyt kukaan täysjärkinen ihminen pasko tahallaan housuunsa, varsinkaan pitkällä bussimatkalla. Ja jos näin onnettomasti pääsisi käymään, ei ainakaan kirjoita juttua siitä. Ei edes journalistisen rehellisyyden nimissä.

 Jäljelle jää kysymys miksi. Journalismin historia selittää skandaalien ja kohujen syntyä useimmiten toimittajien sankarillisten paljastusten kautta.  Paljastukset poliitikkojen vaalirahapelistä, yritysjohtajien palkkioista, yritysten veronkierrosta tai vanhusten hoidon surkeasta tilasta synnyttävät kohuja, joissa pääsemme pohtimaan politiikan, liiketoiminnan tai terveydenhuollon moraalia, kysymyksiä oikeasta ja väärästä.

 Mutta kohuja syntyy muutenkin. Ne syntyvät hienovaraisista syöteistä ja vihjauksista, joilla testataan toimittajia ja median toimintatapoja. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa Ylen Marski-projekti, josta kirjoitin tässä blogissa viime elokuussa[ii]. Kirjoja, elokuvia ja tv-ohjelmia markkinoidaan rutiininomaisesti tarjoamalla uutismedialle pikku paljastuksia, joista syntyy kohuja.

 Sitten ovat vielä astetta suoraviivaisemmat provokaatiot, jopa täysin arkijärjen vastaiset performanssit kuten tämä Ylkkärin juttu.

 Marskin ja kakkajutun kaltaiset tapaukset tekevät näkyväksi median toimintatapoja. Niitä arkisia rutiineja, joissa median ja toimittajien rooli on vähemmän sankarillinen. Viime kädessä kyse on siitä, että kohusta on tullut median käyttövoima. Kohut syntyvät melkeinpä itsestään kun iltapäivälehti innostuu paheksumaan jotakin asiaa.  Ja kansa raivostuu, saamme lukea.

 Taustalla vaikuttaa mediatalouden ja huomiotalouden rautainen logiikka. Kohu myy, kohujuttuja klikataan[iii], kohu synnyttää uusia juttuja kun kaikki kynnelle kykenevät houkutellaan kommentoimaan ”kohua”. Kohun elinkaari lyhenee, pian löytyy uusi kohu.

 Samalla journalismin kohde on vaivihkaa muuttunut. Ennen journalismilla oli tapana raportoida siitä, mitä ulkona maailmassa tapahtuu. Nykyään kohteena on ennen kaikkea se, mitä mediassa itsessään tapahtuu. Itsestään puhuva media. Kohukone.

 Ylioppilaslehden parodia osoitti jälleen kerran, miten kohukone toimii. Pian saimme tietää, että bussiyhtiö raivostui, päätoimittaja joutui puhutteluun, Ilta-Sanomien päätoimittaja paheksui kakkajournalismin väärää kohdetta, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja tuomitsi jutun journalistiseksi pohjanoteeraukseksi, entiset Ylioppilaslehden päätoimittajat ja median asiantuntijat saivat sanoa mielipiteensä. Niin, ja tietysti myös kansa sai tuomita tapahtuneen: Iltalehden gallupissa 5.2. ”Oliko Ylioppilaslehden reportaasi sopimaton” 88 prosenttia vastaajista oli sanonut kyllä.

Mielenkiintoista sinänsä, että Iltalehden jutussa, jonka otsikossa väitettiin päätoimittajan joutuneen puhutteluun, ”puhuttelija”, Ylioppilaslehden hallituksen puheenjohtaja erityisesti korosti, että kyse oli vain keskustelusta eikä puhuttelusta. Mielenkiintoista toisessa jutussa oli se, että entiset päätoimittajat eivät suostuneetkaan suoralta kädeltä paheksumaan Ylioppilaslehden juttua.

Onko näissä tietoisesti provosoiduissa kohuissa jotakin puolustettavaa, kenties jopa opiksi otettavaa? Ottamatta kantaa Ylkkärin kakkajutun journalistis-taiteelliseen laatuun, väitän että on. Kenties ne opettavat meille hiukan kriittistä medialukutaitoa. Myönnän, että tätä kriittisyyttä on hieman vaikea löytää kaiken kohun synnyttämän kuonan alta. Ehkä kyse on korkeintaan siitä 12 prosentista, joka Iltalehden gallupissa ei yhtynyt paheksujien kuoroon.

 Usein kohut kääntyvät myös performanssin tekijöiden tavoitteita vastaan ja median yleisökin näyttää kyllästyvän niihin nopeasti. Mutta ehkä tarvitaan vielä muutama samanlainen kohu, jotta kohukoneen pyörittäjätkin arvioivat toimintaansa hieman itsekriittisemmin.

 Paljastaessaan tahattomasti oman tapansa rakentaa kohuja ja skandaaleja iltapäivälehdet ja niitä nykyään yhä innokkaammin seuraavat muut uutismediat tekevät toimintaansa hieman läpinäkyvämmäksi. Ei kannata uskoa kaikkea mitä lehdessä lukee. Hyvänä apuna tässä projektissa on sosiaalinen media, jossa parodiat iltapäivälehtien tosikkomaisesta tavasta rakentaa kohuja leviävät viruksen tavoin. Hitlerkin saa kuulla Ylioppilaslehden kakkajutusta.   (EV)

Viitteet:


 

[i] Duncan J. Watts (2011) Everything is obvious – ynce you know the answer. How common sense fails us. Crown Business.

[ii] Käsittelen aihetta tarkemmin maaliskuussa ilmestyvässä Journalismikritiikin vuosikirjassa 2013.

[iii] Jussi Pullinen avaa tätä puolta kiinnostavasti HS:n kolumnissaan.

Advertisements

2 comments on “Itsestään puhuva media – kohukone

  1. ”Mielenkiintoista sinänsä, että Iltalehden jutussa, jonka otsikossa väitettiin päätoimittajan joutuneen puhutteluun, ’puhuttelija’, Ylioppilaslehden hallituksen puheenjohtaja erityisesti korosti, että kyse oli vain keskustelusta eikä puhuttelusta.”
    Entisten päätoimittajien haastattelu -jutussa (http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013020516640142_uu.shtml) vaikuttaisi siltä, että ainakin yksi haastatelluista päätoimittajista on tulkinnut ”keskustelun” nimenomaan puhutteluksi, ja sen seurauksena arvostelee HYY:n puheenjohtajaa. Jos häntä siteeraisi edelleen, niin silloinhan keskustelu on jälleen muuttunut puhutteluksi: entinen päätoimittaja paheksuu… : )

  2. Hyvä huomio, Petro. Kohut kehittyvät usein tällä logiikalla. Kommentoija joutuu vastaamaan lehden/toimittajan antaman tiedon varassa. Silloin hän tekee sen lehden kehystämästä näkökulmasta – ja tulee näin tahattomasti vahvistaneeksi lehden tulkintaa asiasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: