Jätä kommentti

Borgen vs. Newsroom 3-0


Myönnän, että asetelma ei ole ihan reilu. Tanskalaissarja Vallan linnake (Borgen) aloittaa kohta kolmannen tuotantokauden (Yle Fem), amerikkalaisesta  HBO:n Newsroomista (TV1) on Ylellä nähty vasta muutama jakso. Vallan linnake peilaa politiikan ja median suhdetta draaman keinoin, tv-kanavan arjesta kertova Newsroom lienee tarkoitettu kepeämmäksi uutisviihteeksi. Silti on houkuttelevaa verrata sarjoja ja niiden kuvaa mediasta ja politiikasta.

Vallan linnake piirtää terävän ja analyyttisen kuvan tämän päivän mediayhteiskunnasta. Se tuo  hyvin esiin median ja politiikan symbioottisen suhteen ja valtapelin kiemurat. Ennen kaikkea se välttää tavanomaiset kliseet.

Sarjan käsikirjoittajan Adam Pricen kommenteista on käynyt ilmi, että tämä kaikki on tietoisen suunnittelun tulosta. The New Yorkerin haastattelussa tammikuussa hän sanoi, ettei halunnut tehdä sarjaa, ”jossa kaikki poliitikot ovat kieroja paskiaisia”.  Niitä on jo nähty.

Nuoren, idealistisen toimittajan Katrine Fønsmarkin keittiön ovessa on juliste, jossa poseeraavat Watergaten sankaritoimittajat Bernstein ja Woodward elokuvassa Presidentin miehet.  Sarja ei kuitenkaan sorru esittämään poliitikkoja läpeensä korruptoituneita ja toimittajia idealistisina sankareina, kuten niin monet Watergaten jälkilämpöä hehkuttavat sarjat ja elokuvat. Tämän päivän mediayhteiskunta ei ole näin mustavalkoinen. Fonsmarkin pariksi sopii hyvin vanhempi, periksi antamaton, mutta juopotteluun taipuvainen Hanne Holm.

Myös mediasta löytyy rutiineihinsa urautuneita toimittajia tai häikäilemättömiä päätoimittajia, jotka käyttävät omaa mediaansa vallan ja koston välineenä. Vallan linnake näyttää myös sopulimaisesti käyttäytyvän toimittajalauman, joka tunkeutuu pääministerin sairastuneen tyttären yksityiselämään ”yleisen edun” nimissä. Yksi sarjan oivalluksista on osoittaa, miten yksityinen ja julkinen kietoutuvat toisiinsa yksittäisten poliitikkojen teoissa ja laajemmin mediayhteiskunnan verkostoissa.

Toki Vallan linnake näyttää myös poliitikkojen ja spin doctorien likaiset temput. Sarjan vahvuus on, että sitä katsoessa tuntee seuraavansa oikeita ihmisiä: poliitikkoja, toimittajia ja pr-ammattilaisia heikkouksine ja vahvuuksineen. Sarjan päähenkilöt juonittelevat, pelaavat ja sortuvat paheisiinsa. Newsroomia katsoessa tuntuu siltä, että katsoo toimittajia esittäviä näyttelijöitä, jotka suoltavat nokkelaa dialogia tai pitävät luentoa. Hahmot ovat aika stereotyyppisiä ja sukupuoliroolit kivikaudelta tanskalaissarjaan verrattuna. Vahvat naiset ovat tanskalaissarjan tavaramerkki.

Newsroomissa toimituksen ulkopuolinen maailma näyttäytyy lähes pelkästään journalismin raaka-aineena.  Uutistoimitus elää omassa sosiaalisessa kuplassaan, johon ulkopuolinen maailma ei tunnu vaikuttavan. Vain markkinointipomo välittää kaupalliset paineet toimitukseen.

Siinä missä Vallan linnake kuvaa terävästi median ja politiikan suhdetta, Newsroom jää toimituksen sisäisiin kiemuroihin. Toimittajat tekevät objektiivisuuden strategisia rituaalejaan pitääkseen yllä illuusiota, että journalismi kertoo luotettavan ja puolueettoman kuvan maailmasta. Sen maailma näyttäytyy aika mustavalkoisena, yhdet ovat typeryksiä, toiset fiksuja, yhdet idealisteja, toiset paatuneita. ”Minun tehtäväni on sivistää”, sanoo Newsroomin uutisankkuri Will McAvoy mahtipontisesti.

Kiinnostavaa sinänsä, että Newsroomia käsikirjoittaa Aaron Sorkin, joka teki aiemmin West Wingiä, joka puolestaan on Vallan linnakkeen ilmeinen esikuva. Mutta tässäkin vertailussa tanskalaiset taitavat pärjätä esikuvaansa paremmin.  (EV)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: