Jätä kommentti

Median hullut päivät, Hautala ja ilmapallo


Kuuman uutisviikon päätteeksi Heidi Hautala menetti ministerin salkkunsa ja viaton kaksivuotias ilmapallonsa Stockmannin Hulluilla Päivillä. Ensimmäisestä kunnia kuuluu uutismedialle, tuolle vallan vahtikoiralle, joka paljasti ministerin kyseenalaisen toiminnan valtionyhtiö Arctian ja Greenpeacen välisessä jupakassa. Ilmapallon lapselta vei Stockan julma vartija. Mutta eipä hätää, sosiaalinen media, tuo viides valtiomahti näytti joukkovoimansa. Väärinkäytös paljastui ja Stockmann joutui nöyrästi pyytämään anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Tervetuloa median hulluille päiville!

Media, niin journalismi kuin sosiaalinen mediakin näyttää voimansa erilaisissa kohuissa, joita se paitsi kuvaa myös itse rakentaa. Julkinen huomio on tunnetusti rajallinen luonnonvara, joten se kannattaa suunnata mahdollisimman nopeasti ja tarkasti siihen epäkohtaan, joka halutaan paljastaa. Voimakkaimmilla kohuilla on seurauksensa kuten tässä tapauksessa ministerin uran päättyminen ja kolhu Stockmannin maineelle. Mutta samalla kun juhlimme neljännen ja viidennen valtiomahdin urotekoja, kannattaa pohtia hiukan kohujen taustoja.

Tuorein Hautala-kohu sai alkunsa Iltalehden paljastettua keskiviikkona, että ”ministeri esti rikosilmoituksen” Greenpeacea vastaan. Uutisen taustalla oli nimetön vuoto, jonka antajaa ei ole paljastettu. Kiinnostusta herättää myös se, että vuoto ja paljastusjuttu tehtiin juuri silloin kun Hautala oli työmatkalla Yhdysvalloissa, jolloin hänen oli mahdollisimman hankala puolustautua syytöksiä vastaan. Ja niinhän siinä kävi, että unilta herätetty ministeri lausui hätäpäissään jotakin, johon hän sittemmin kompastui. Myös se, että useat poliitikot ja toimittajat olivat valmiita pudottamaan Hautalan heti ensimmäisen uutisen jälkeen – ennen Hautalan kommentteja  – antaa tilaa spekulaatioille, joiden mukaan operaatio oli suunniteltu. Vuodon tekijäksi on epäilty Arctiaa. Yrityksen johdolla oli ilmeinen motiivi paljastaa ministeri, joka oli eri mieltä yhtiön toimintalinjoista. Julkisuudessa Arctian toimitusjohtaja on toistuvasti kiistänyt, että yritys olisi vuodon takana, esim. lauantain Helsingin Sanomissa.

Vuodot ovat tärkeä mediakohujen ja skandaalien käyttövoima. Vuotajilla on myös omat intressinsä, joita he haluavat edistää. Näin vuotoja julkistavien toimittajien on – tai ainakin olisi – syytä pohtia, missä määrin heistä tulee muiden, vaikkapa vuotajien politiikanteon välikappaleita. Lisäksi henkilöihin kiinnittyvät kohut yleensä myös syövät tilaa niiden taustalla olevilta asioilta. Kuten vaikkapa siltä, haluammeko suomalaisen valtionyhtiön edistävän riskialtista öljynporausta Arktisilla alueilla. Näitä asioita toimittajat eivät ole vielä kovin paljon penkoneet.

Entäpä sitten se ilmapallonsa menettänyt poika, jonka isä kuvasi tapahtuman ja laittoi videon avoimelle Facebook-sivulleen lauantaiaamuna. Viiden tunnin aikana videota oli jaettu 12 000 kertaa[i], Stockmannin anteeksipyyntö tuli tunnin kuluessa. Pian ilmestyi Twitterin kautta sosiaalisen median ammattilaisten analyyseja ilmiön leviämisestä ja Stockmannin kriisiviestinnän epäonnistumisesta.  Aihe levisi nopeasti myös uutismediaan. Ilta-Sanomat oli ensimmäisten joukossa lauantaina: ”Vartija vei 2-vuotiaalta Sulolta ilmapallon Hulluilla päivillä – katso isän kuvaama video”. Jutussa haastatellun isän mukaan ”Ei siihen jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kuvata video siitä, kun hän repii Sulolta pallon pois.”

Stockmann epäonnistui, koska henkilökunta toimi ristiriitaisesti eikä kriisiviestintä somessa kulkenut. Mutta se, mitä harvempi somen voimasta lumoutunut jäi pohtimaan, oli tapauksen tausta. Jotkut tosin ihmettelivät Twitterissä ja Facebookissa, miksi isä jättää alle kaksivuotiaan yksin seikkaleimaan Hulluille Päiville tai kuvaa videota sen sijaan, auttaisi lastaan selviytymään hankalasta tilanteesta vartijan kanssa tai sitä, halusiko kaksivuotias itse YouTube -tähdeksi?

Tervetuloa sosiaalisen median hulluille päiville! Kuten yksi kommentoija totesi, homma lähti käsistä kuin ilmapallo lapselta:Itse asia ei ole kummoinen, mutta kun somemylly lähtee pyörimään, yksittäisen tapahtuman nähdään symbolisoivan jotain suurempaa ja siihen liitetään välillä kaukaakin haettuja merkityksiä.”

Lisäys 15.10. Ilmapallovideo oli poistettu kuvaajan Facebook-sivuilta maanantaina 14.10.

Ps. En olisi varmaan kirjoittanut tätä juttua, jos en olisi aamulla lukenut fb-kaverini Kari Hintikan kommenttia #ilmapallogatesta. Karin terävät huomiot saivat minut kiinnostumaan tapauksesta. Käytyäni läpi somekuohuntaa tapauksesta, halusin palata turvallisesti perinteisen median pariin ja lukemaan sunnuntain Hesaria. Mutta eikös siellä HS:n pääkirjoituksessakin ollut juttu ilmapallosta ja somen voimasta, joka sai minut taas uusiin ajatuksiin.  (EV)


[i] Sunnuntaina 13.10 videota oli jaettu jo lähemmäs 19 000 kertaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: