4 kommenttia

Sensuuri ei kuulu tieteen julkisuuteen


Mediassa syntyi tiistaina pieni kohu siitä, että Ylen päällikkö päätti poistaa toimittaja Pasi Toiviaisen kriittisen blogikirjoituksen professori Atte Korhola ja hölmöläisten ilmastonmuuttos. Toiviainen arvosteli Korholan näkemyksiä, joita tämä esitti Helsingin yliopiston Studia Generalia -luentosarjassa lokakuun lopulla otsikolla ”Loppuuko ilmastokeskustelusta happi”. Korholan esitys ja muita Studia Generalia –sarjan luentoja on katsottavissa Yle Areenasta. Toiviaisen blogi julkaistiin maanantaina.

Aiheesta kirjoitti ensimmäisenä Vihreä Lanka. Lehden mukaan blogin poistamisesta päätti Yle Asian päällikkö Ilkka Lehtinen. ”Mä en nyt kommentoi tätä ollenkaan. Tämä on talon sisäinen asia”, Lehtinen vastasi lehden kyselyyn. Toiviainen kertoi lehdelle, että hänelle tekstin poistamista perusteltiin “yhteistyökumppaneiden mielipiteellä”.

Myöhemmin tiistaina Lehtinen antoi Helsingin Sanomien haastattelussa hieman tarkemman selityksen blogin poistolle. Lehtisen mukaan syynä oli se, että ” Ylen arvoihin ei kuulu toimia niin, että ensin toimittaja on Ylen nimissä vetämässä keskustelua ja sen jälkeen Ylen nimissä hyökkää keskustelijaa vastaan. Toimittaja toimi tässä väärin”.

Keskustelu kävi kuumana Facebookissa ja Twitterissä, eikä Ylen päätökselle juuri löytynyt ymmärrystä.

Lisäksi myöhemmässä jutussaan Vihreä Lanka huomautti, että poistamalla blogin Yle rikkoi omia eettisiä ohjeitaan. Ylen ohjeiden mukaan julkaistua juttua ei saa poistaa ilman, että sen syy kerrotaan alkuperäisessä yhteydessä.

Niinpä sitten myöhemmin tiistaina Yle teki uuden päätöksen ja Toiviaisen blogi palautettiin tiistai-iltana alkuperäiseen paikkaan, nyt Lehtisen kommenteilla varustettuna.

Mitä seurauksia episodilla on? Varmasti ainakin kolhu Ylen maineelle, sillä blogi poistettiin ilman perusteluja. Hetken aikaa sivuilla luki “Pääsy kielletty – sinulla ei ole oikeuksia tälle sivulle”. Menetty oli tökerö, vaikka Lehtisen myöhempi selitys HS:lle saikin ehkä hiukan enemmän ymmärrystä kuin tyly kieltäytyminen Vihreän Langan haastattelusta.

Sensuuri sopii harvinaisen huonosti tieteen julkisuuteen. Pasi Toiviaisen blogi on kärkevä kommentti Korholan esitelmästä eikä hänen kaksoisroolinsa paneelin vetäjänä ja myöhemmin kriitikkona ole varmaankaan kaikkien etikettisääntöjen mukaista. Silti olennaista on, että Toiviainen pyrkii huolellisesti perustelemaan kaikki väitteensä. Näin keskustelua ilmastonmuutoksesta ja sen käsittelystä mediassa voi jatkaa.

Kärkevä väittely kuuluu myös tieteen julkisuuteen, eikä sitä pidä sensoroida “yhteistyötyökumppanien” mahdollisten reaktioiden pelossa. Sellainen tuo ikävästi mieleen vanhat suomettumisen ajat. HS:n haastettelussa Lehtinen kiisti, että Helsingin yliopisto olisi jotenkin vaikuttanut hänen päätökseensä poistaa blogi. Mistä siis tällainen ylireagointi?

Toivottavasti tämä episodi antoi jotakin opiksi otettavaa. Kiistelyä ja kärjistyksiä ei kannata sensuroida. Tänään julkaistun Tiedebarometrin mukaan myös selvä enemmistö suomalaisista on sitä mielä, että “ristiriitaisetkin näkemykset kuuluvat tieteeseen eikä asiantuntijoiden erimielisyys siten kerro tieteen epäluotettavuudesta”

Tieteen julkisuuden vaimentamiseen otti kantaa pari vuotta sitten myös eduskunnan oikeusasiamies, joka antoi VTT:lle huomautuksen siitä, että se oli loukannut kahden tutkijansa sananvapautta. Toinen tutkija oli saanut kirjallisen varoituksen esiinnyttyään asiantuntijana eduskunnan talousvaliokunnassa sen käsitellessä uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Toinen olisi halunnut julkaista turvetuotantoa käsittelevän yleisönosastokirjoituksen, mutta VTT ei ollut pitänyt sitä sopivana. Oikeusasiamiehen mukaan VTT oli menetellyt vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja perustuslakia.

Ikävä kyllä viime aikoina on tullut esiin lisää sensuurilta haiskahtavia tapauksia. Lokakuun lopulla Maanpuolustustuskorkeakoulu poisti Irania käsittelevän tutkimuksen verkkosivuiltaan, sen jälkeen kun maan suurlähettiläs oli kritisoinut sitä. Myöhemmin tutkimus päätettiin palauttaa sellaisenaan verkkoon.

Avoimuus ja julkisuus ovat tieteen ja myös tieteen julkisuuden keskeisiä periaatteita. Sensurointi rapauttaa luottamusta, joka Tiedebarometrin mukaan on vielä korkealla.  (EV)

 

Advertisements

4 comments on “Sensuuri ei kuulu tieteen julkisuuteen

  1. Itse sensuroituna toimittajana pari kommenttia:

    En itse asiassa todennut Vihreälle Langalle, että tekstin poistamista perusteltiin minulle (jälkikäteen) “yhteistyökumppaneiden mielipiteellä”. Tässä Väliverrosen sitaatissa lainausmerkit ovat toisella lailla kuin VL:ssä, jossa ne olivat enemmän oikein. Sanoin , että ”yhteistyökumppaneiden vuoksi”.

    Väliverronen kirjoittaa myös, ettei ”kaksoisroolini” paneelin vetäjänä ja myöhemmin kriitikkona ole ”kaikkien etikettisääntöjen mukaista”. Mikä kaksoisrooli? Studia Generaliat ovat yleisölle avoimia luentoja. Tuona iltana niiden puheenjohtajana toimi professori Laura Kolbe. Miksi en saisi kommentoida kyseisiä yleisiä luentoja, jotka ovat verkossa nähtävissä? Mitä sääntöä rikoin?

    Aina kun liikun työtehtävissä olen toimttaja. Tämä on ilmiselvä lähtökohta. Milloin ihmeessä toimittajan pitäisi – erityisesti työtehtävissä liikuessaan – sammuttaa journalistiset valonsa?

    Todettakoon, että oma esimieheni on tukenut näkemyksiäni ja toimintaani koko ajan ja hämmästelee koko tapausta.

    Pasi Toiviainen

    • Kiitos Pasi tarkennuksesta. Tulkintani perustui siihen, että HS referoi sinun sanoneen näin:”Hän kertoi olleensa kuuntelemassa kyseisen luennon, ja oli myös toinen luennon jälkeen käydyn keskustelun vetäjistä”. Ja jos luet tekstini tarkkaan, käytin ilmaisua ”ehkä” enkä kirjoittanut esimerkiksi journalistietiikasta vaan etikettisäännöistä. Tottakai toimittajalla on oikeus kriittiseen kommentointiin ja sehän on ymmärtääkseni koko blogini keskeinen pointti.

  2. Silti. Kyllä, olin toinen luennon jälkeen pidetyn paneelikeskustelun juontajista. So? Studia Generaliat ovat kuitenkin HY:n tilaisuuksia, vuosia jatkunut instituutio. Miten minun oikeuteni kommentoida niitä journalistina katoaisi? Noteerasin sanasi ”ehkä”. Moni ei, luulen. Vielä kerran: esimerkiksi lähin esimiehieni – minun ja tekstini sensuroineen päällikön välissä – ei näe toiminnassani mitään väärää tai arveluttavaa. Puhuttiin sitten etiikasta tai etiketeistä. Odotankin lisäohjeita sen suhteen, milloin työtehtävissä liikkuvan toimittajan tulee sammuttaa journalistin valonsa. Anyone?

  3. Täsmennettäköön nyt vielä sekin, että toki kyseisillä Studia Generalia -luennoilla, joita oli kaksi, oli ihan normaaliin tapaan oma yhteinen jatkokeskustelunsa. Myös tämän veti Laura Kolbe. Itse olin toinen juontajista tavallaan ylimääräisessä jatkokeskustelun jatkokeskustelussa, joka pidettiin samassa tilassa vartin tauon jälkeen ja oli oikeastaan oma tilaisuutensa. Vasta tämä jälkimmäinen oli HY:n ja Ylen yhteisponnistus, ja sisällöllisesti sen aiheena olivat jo hieman eri kysymykset. Minun kritiikkinihän kohdistui sinänsä siihen varsinaiseen luento-osuuteen.

    Lisäksi huomauttaisin, että YLE Tieteen blogeja luonnehditaan YLEn sivuilla näin: ”Ylen tiedetoimituksen ohjelmantekijät bloggaavat tänne kommenttejaan, havaintojaan, kysymyksiään ja oivalluksiaan, joita syntyy tiedeohjelmia tehdessä” (blogit.yle.fi). Mielestäni tein hyvinkin työtä käskettyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: