2 kommenttia

Tutkijat tekevät sen itse


Tiedejournalismi on ollut viimeiset kymmenen vuotta melkoisessa myllerryksessä. Monissa maissa sanomalehdet ja muut mediatalot ovat karsineet tiedetoimituksiaan. Erillisiä tiedesivuja ja –osastoja on lopetettu. Koska tiedeosastot eivät houkuta riittävästi mainostajia, lukijoita tai katsojia, niitä karsitaan.

Suomessa sentään vielä Yle ja Helsingin Sanomat uivat vastavirtaan ja satsaavat edelleen tähän lajiin. Ja jos viime vuonna julkaistua Tiedebarometriä on uskominen, kansalaiset haluaisivat vielä lisää tiedettä mediasta.

Suurin mullistaja tälläkin viestinnän ja journalismin alueella on ollut internet ja sosiaalinen media. Onkin alettu kysyä, vieläkö tarvitaan välittäjiä – tiedottajia ja toimittajia – kun tutkijat tekevät sen itse. Monet tutkijat ja heidän organisaationsa viestivätkin jo sujuvasti verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Ilman välittäjiä, suoraan eri yleisöille.

Some-murroksen voimaa ei kannata liioitella, mutta se asettaa surkuttelun perinteisen tiedejournalismin kuihtumisesta uuteen valoon. Kenties tiedettä ei kannatakaan lokeroida omaan karsinaansa, vaan tuoda se paremmin osaksi yhteiskuntaa ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia keskusteluja. Verkko ja some antavat mahdollisuuden avoimempaan ja suorempaan viestintään, tutkijoiden ja yleisöjen kohtaamiseen. Parhaassa tapauksessa dialogiin.

Olin järjestämässä paripäiväistä seminaaria tiedeviestinnän murroksesta, tutkimusryhmämme ja Suomen tiedetoimittajien liiton kanssa. Seminaarin keskusteluissa kävi hyvin ilmi, että sekä tutkijan, tiedottajan ja toimittajan työnkuvat ovat liikkeessä, eivätkä kaikki vanhat opit enää päde. Teimme myös tutkimusryhmän kanssa tiedeviestintä-sivuston tutkijoille.

Monet tutkijat toimivat jo verkossa ja somessa aktiivisesti, mutta nämä puuhastelut kuihtuvat usein nopeasti akateemisen uraputken paineissa. Paremmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet tutkijoiden kollektiiviset yritykset – esimerkiksi akateeminen talousblogi tai politiikasta.fi –sivusto. Ne vaativat onnistuakseen suunnitelmallisuutta, tavoitteiden ja yleisön miettimistä ja tehokasta työnjakoa. Muuten homma jää helposti lyhyeksi, pienen piirin puuhasteluksi, joka kuivuu kasaan parin aktiivin uupuessa.

Yliopiston ja tutkimuslaitosten tiedottajille ei enää riitä, että he avustavat toimittajia ja tutkijoita löytämään toisensa tai editoivat tutkijoiden tiedotteita. He joutuvat yhä enemmän aktiivisesti etsimään uusia tieteestä viestimisen muotoja ja kanavia sekä keinoja tavoittaa erilaisia yleisöjä. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa tästä onkin jo monia hyviä esimerkkejä.

Tieteestä juttuja tekeville toimittajille ehkä suurin haaste on siirtyä yksittäisistä tiedeuutisista ja tutkijahaastatteluista syvällisempiin, tutkimusta taustoittaviin ja myös kriittisesti arvioiviin laajempiin juttuihin. Kun pieniä tiedeuutisia ja tutkimukselta näyttäviä puffeja tuupataan nykyään joka tuutista, toimittajan perinteinen hyve, kyky seuloa ja arvioida tietoa ja lähteitä on entistä tärkeämpää(1). .

Mutta tiedejournalismi tarvitsee myös uudenlaisia julkaisukeinoja. Yksi kiinnostavimpia kokeiluja tiedeviestinnässä ja –journalismissa on australialainen verkkosivusto The Conversation. Tämä akateemisen maailman Huffington Postiksi tituleerattu sivusto on nykyään Australian suosituin riippumaton uutissivusto. Sivustolle mahtuvat hyvin myös humanistiset ja yhteiskuntatieteet, mikä ei tiedejournalismissa ole kovin tavallista. Se on ilmestynyt viime vuodesta lähtien myös brittiläisenä versiona.

The Conversationin taustalla on joukko australialaisia yliopistoja ja säätiöitä. Sivuston mottona on ”tiukkaa tiedettä, journalistista tyyliä”. Sen taustalla on muutamia kokeneita journalisteja, jotka ovat luotsanneet sivustosta ajankohtaisen ja laajempaakin yleisöä kiinnostavan uutislähteen ja kommenttisivuston. Tutkijoita houkutellaan palkattomaan kirjoittamiseen paitsi maineella ja näkyvyydellä, myös mahdollisuudella yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

(1) Jokainen meistä on varmaankin nähnyt lukemattomia tiedeuutisia punaviinin hyödyistä ja haitoista. Siksi oli mukavaa lukea Jukka Ruukin juttu ”Sopiiko punaviini lääkkeeksi” tuoreesta Tiede-lehdestä, jossa käytiin kriittisesti läpi näitä erilaisia terveysväittämiä.

Esa Väliverronen

 

Advertisements

2 comments on “Tutkijat tekevät sen itse

  1. […] laitoksen viestinnän professorimme Esa Väliverronen kirjoittaa Mediayhteiskunta-blogissaan osuvasti tiedeviestinnän mullistuksesta. Kansa kaipaa lisää luettavassa muodossa olevaa […]

  2. […] ja tutkijat haastettava tuomaan oma asiantuntemuksensa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sosiaalinen media tarjoaa tähän hyviä mahdollisuuksia. Yksisuuntainen tiedotus ja valistus ei riitä, vaan […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: