Sosiaalinen kupla kaventaa mediamaisemaa

Sosiaalista kuplista on tullut yksi tärkeimmistä 2010-luvun mediailmiöistä. Kuplat ovat samanmielisten yhteisöjä, joissa ei tarvitse välittää omaa maailmankuvaa horjuttavasta tiedosta tai vasta-argumenteista.

Yhä useammin median käyttäjän uutisvirta suodattuu tänä päivänä sosiaalisen median palvelujen kautta. Sosiaalisen median suodattimena puolestaan toimivat algoritmit, jotka auttavat tarjoamaan meille sellaista tietoa ja sellaisia keskustelukumppaneita, joista meidän oletetaan valmiiksi tykkäävän. Kuplan suojissa jokainen voi vahvistaa omia ennakkoluulojaan.

Kehittelimme sosiaalisen kuplan käsitettä Mediayhteiskunnan päätösluvussa, jossa yritimme hahmotella median ja journalismin muutostrendejä 2010-luvulla. Idea on peräisin amerikkalaisen internet-aktivisti Eli Pariserin kirjasta The Filter Bubble (2010).

Pariser kuvaa filtterikuplaksi ilmiötä, jossa Googlen hakupalvelun tai Facebookin käyttäjä saa algoritmien avulla suodatettuja hakutuloksia tai uutisvirtaa, joka vastaavat käyttäjät oletettuja toiveita. Käsitteenä filtterikupla on tosin turhan kapea ja tekninen.

Pariser kertoo havahtuneensa ilmiöön kun hänen Facebook -maailmansa yhtäkkiä muuttui. Liberaalina yhteiskunta-aktivistina tunnetun Pariserin Facebook-kaverit olivat enimmäkseen liberaaleja ja vasemmistolaisia, mutta hän oli kutsunut mukaan myös monia konservatiiveja. Yhtäkkiä konservatiiviset kaverit katosivat. Selvittäessään asiaa Pariser havaitsi, että Facebook oli ryhtynyt suodattamaan käyttäjiensä uutisvirtaa, nyt sinne tulivat vain päivitykset niiltä ihmisiltä, joiden kanssa kukin oli eniten tekemisissä.

Suodattaminen on ymmärrettävää, kun tavoitteena on palvella jokaista käyttäjää mahdollisimman hyvin. Internetissä olevan informaation määrä on niin valtava, että esim. hakutuloksia on pakko karsia. Pariserin mukaan personointi voi kuitenkin myös tuottaa käyttäjälleen tuloksia, jotka vahvistavat hänen maailmankuvaansa, mutta eivät haasta ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta.

Pariserin havainto tuntui vahvistavan monia aiempia oletuksia, mutta häntä on myös kritisoitu. Jotkut myös testasivat hänen teesiään Google-hakujen osalta. Esimerkiksi Jacob Weisberg kirjoitti Slate -verkkolehteen arvion oman kokeensa pohjalta ja päätteli, että eri henkilöiden google-hauissa ei sittenkään ollut olennaisia eroja.

Sen sijaan Facebookin osalta Pariserin teesi on saanut enemmän tukea. Viime viikolla Wired -lehden Mat Honan kirjoitti omasta epätieteellisestä kokeestaan Facebookissa. Honan tykkäsi kahden vuorokauden ajan kaikkea, mitä näkyi hänen uutisvirrassaan. Se muutti Honanin Facebook-maiseman täysin toisenlaiseksi. Suurin muutos oli se, että hänen uutisvirrastaan katosivat kaikki tavallisten ihmisten tekemät päivitykset, jäljelle jäivät vain instituutiot ja brändit.

Internet ja sosiaaliset mediat eivät ole neutraaleja teknologioita. Sosiologi Zeynep Tufekci teki äsken kiinnostavia havaintoja siitä, miten amerikkalaisessa Fergusonin pikkukaupungissa syntyneet mellakat levisivät sosiaalisessa mediassa. Mellakat saivat alkunsa poliisi ampui 18-vuotiaan mustan miehen kadulle.

Tufekci havaitsi, että tapaus levisi nopeasti Twitterissä, mutta Facebookissa paljon hitaammin (vaikka hänen kaveripiirinsä on molemmissa palveluissa on samankaltainen). Tufekci päätyy pohtimaan, olisiko tapaus ylipäätään noussut isoksi uutistapahtumaksi ilman Twitteriä.

Suodattaminen näyttää palvelevan paremmin kuluttajaa, joka etsii verkosta itselleen sopivaa tuotetta kun kansalaista, joka haluaa tietää enemmän maailmanmenosta. Julkisuuksien pirstoutuminen ja samanmielisten yhteisöjen vahvistuminen vaikuttavat myös yhteiskunnan rakenteisiin. Syntyykö internetin ja sosiaalisen median jäsentämässä mediamaisemassa enää ihmisiä laajasti yhdistäviä julkisuuksia, joissa voidaan keskustella niin yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta kuin ihmisen arkisista huolista?

Vai viekö kehitys kohti teknoguru Nicolas Negroponten jo 90-luvun puolivälissä kirjassaan Being Digital ideoimaa Daily Me –virtuaalista sanomalehteä, joka on räätälöity jokaisen yksilöllisen maun mukaiseksi. Oma kupla jokaiselle! Perinteinen uutismedia, esimerkiksi Yleisradion personoitu uutispalvelu Uutisvahti liikkuu vasta varovasti tähän suuntaan.

Esa Väliverronen

@exumusic