2 kommenttia

Gugge-performanssi


Monilta on jäänyt huomaamatta, että Guggenheim Helsinki on jo olemassa. Arkkitehtuurikilpailu järjestettiin, jotta saataisiin aikaiseksi kuvitteellinen museo, jonka kuva alkaisi levitä julkisuudessa. Samalla sille varattiin tontti. Lobbaus museon saamiseksi on sen jälkeen jatkunut kiivaana. Maalaiset ovatkin jo kyselleet, että eikös se rakennus jo ole siellä rannassa, kun on kuvat ja kaikki.

Hieman paremmin asioista perillä olevat ovat aavistelleet, että Gugge tuodaan tähän maahan joka tapauksessa. Hankkeen valmistelun jatkuminen tuntuu olevan yllätys lähinnä YLE:n tv-uutisille, joka ei onnistunut päälähetyksessään kertomaan edes sitä, kuka takaa uuteen rahoitussuunnitelmaan kuuluvan lainan: 35.000.000 €.

Gugge-performanssi on mahdollista nähdä tylsänä kamppailuna maassa, jossa olisi paljon tähdellisempiäkin asioita pohdittavana. Sen poliittiset vaikutukset heijastuvat kuitenkin syvälle. Monet näkevät museon suomalaisen eliitin hankkeena, joka on päätetty toteuttaa hinnalla millä hyvänsä. Demokraattisen päätöksenteon tämä eliitti näkee lähinnä hitausvoimana, joka voidaan väsyttää sellaisen tarjouksen taakse, josta ei voi kieltäytyä.

Tapa, jolla hanketta on ajettu, ei harmita vain korkeataiteeseen vihamielisesti tai huvittuneesti suhtautuvia perussuomalaisia. Se harmittaa kaikkia niitä, jotka ovat kyllästyneet siihen, että yhteiskunnallinen päätöksenteko tuntuu siirtyneen yhä enemmän eliittien käsiin demokraattisen päätöksenteon kustannuksella.

Jos kaupunginhallitus ja valtuusto hyväksyvät nyt tiskiin laitetun tarjouksen, ne antavat päätöksellään signaalin, joka väistämättä lisää epäluottamusta poliittiseen koneistoon ja sen kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä. Siksi Helsingin kaupunginhallitus ja valtuusto eivät äänestä vain museosta. Ne äänestävät omasta uskottavuudestaan ja arvovallastaan.

Jos hanke menee läpi, itse prosessin demokratiaa tönivät piirteet säteilevät koko yhteiskuntaan. Se kiihdyttää vastakkainasetteluja eliitin ja muiden välillä ja herättää suoranaisia vihareaktioita korkeataidetta kohtaan. Hankkeen ajamisen tapa potkaisee siis taidetta suoraan kasvoihin. Monet ajattelevat, ettei koko surullisessa performanssissa ole kysymys taiteesta vaan pelistä, jossa amerikkalainen taho on päättänyt istuttaa museon maahan, johon se ei ole tervetullut. En väitä, että asia on näin, mutta tällaisia reaktioita on odotettavissa.

Hieman hienoviritteisemmin tulkiten Gugge-performanssi on mahdollista ymmärtää tahattomaksi avantgardeksi. Teos itsessään nauraa suoraan niille taiteen piirteille, jotka näyttävät olevan ovat nykyään olennaisia: raha, valta ja PR.

Advertisements

2 comments on “Gugge-performanssi

  1. Puhutaan Guggenheim-museosta. Oikeasti suunnitteilla on galleria, joka on osittain kai myyntigalleria. Minulla ei sinänsä ole mitään gallerioita vastaan, mutta on erheellistä puhua tässä tapauksessa museosta. Perusteilla oleva Helsingin Guggenheim on ketju-gallerian osa.
    Museoilla on omia kokoelmia – ja joku ”museaalinen” tehtävä. Merkittävää tässä kuitenkin on, kuka Guggenheimin rahoittaa. Ehdotan, että ”Guggenheim itse”.
    Helsinkiläinen poliitikko Ville Rydman (kok.) esitti perjantainaamuna hienossa kriittisessä Guggenheim-arviossaan Yle1:ssä, että säätiön puolelta rahoituksen koostumuksesta puhuttaessa on edelleen käytetty ”TOTUUTTA SÄÄSTELIÄÄSTI”.

  2. Loistava analyysi. Suurkiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: