Jätä kommentti

Hallituksen sensuurimanööveri


Valokuvaaja Sakari Piippo on julkaisut otoksia suomalaisista huippupoliitikoista, virkamiehistä ja työmarkkinajohtajista. Valokuvat poikkeavat edukseen politiikan fotobulkista, jolla medioiden sivut tapetoituvat päivästä päivään. Yksityiskohdat kiinnostavat Piippoa. Niiden kautta hän rakentaa omintakeisen visuaalisen maailman. Valokuvat eivät ole eettisesti ongelmallisia. Ne ovat erilaisia.

Piippo on ottanut kuvat työsuhteessaan valtioneuvoston kansliaan. Kanslia on huhtikuusta saakka lähestynyt Piippoa lakimiehillä vahvistettuna ja yrittänyt estää kuvien julkaisemisen vedoten tekijänoikeuksiin. Kanslia sanoo omistavansa tekijänoikeudet, koska Piippo oli siihen työsuhteessa kuvia ottaessaan. Journalistiliiton lakiasiantuntijat ovat asiasta toista mieltä. Tekijänoikeudet kuuluvat yksiselitteisesti Piipolle, koska muuta ei erikseen ole sovittu.

Kiistan yksi lopputulos on se, että kuvia on nyt kaikkien katsottavissa vaikkapa Journalisti-lehden tai Suomen Kuvalehden nettisivuilla.

Pohjimmiltaan kyse ei tietenkään ole tekijänoikeuksista vaan julkisuuden hallinnasta. Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoo Suomen Kuvalehdessä, että kuvat esittävät poliitikot epäasiallisessa valossa. ”On silmät menossa puoliksi kiinni tai suu on auki niin, että näkyy ikenet tai kitarisat. Tai on muuten sellainen nukkavieru, väsähtänyt tai sen näköinen, että olisi nauttinut jotain”, hän sanoo.

Jos kanslian viestinnässä olisi hieman pysähdytty ajattelemaan, se ei olisi ajanut itseään ja maan hallitusta nyt syntyneeseen koomiseen tilanteeseen ja julkisuustappioon. Viestinnässä olisi ymmärretty, että sensuuriyritys kääntyy sitä itseään vastaan ja viime kädessä kuvaajan voitoksi. Myös kanslian lakimiehillä terästetyt uhkailut kääntävät sympatiat kuvaajan puolelle.

Sensuurin sijaan kanslia olisi voinut pähkäillä sitä, saataisiinko valokuvat käännettyä imagovoitoksi. Rehellisiä ja erilaisia kuvia suomalaisen politiikan huipputasolta? Sipilältä hymyilevät kommentit? Stubb kehiin pitkästä aikaa? Joku kuvissa esiintynyt ministeri näyttelyn avajaisiin?

Luulen, että syntynyt tilanne on yhtäältä osoitus kanslian heikosta visuaalisen viestinnän tajusta ja toisaalta strategisen mielikuvituksen puutteesta. Piipon valokuvia arvioidaan samoilla kriteereillä kuin perhealbumeiden otoksia: onpa mulla kauhea ilme ja hirveet silmäpussit! Lopputulos on, että valokuvien poliittista merkitystä liioitellaan samalla kun niiden poliittisuudesta ei ole ymmärretty juuri mitään. Myös valokuvien eittämättömät esteettiset ja kuvajournalistiset ansiot pelataan totaalisesti syrjään sen sijaan, että ne nähtäisiin voimavarana.

Sanottakoon, etten ole nähnyt kuin murto-osan Piipon lähes tuhannesta otoksesta. Nyt julkisuudessa olleet kuvat eivät aseta kyseenalaiseksi hallituksen politiikkaa tai ministereiden pätevyyttä. Jotkut sensuuriyrityksen kohteiksi joutuneet otokset ovat omalla tavallaan sympaattisia. Missään nimessä ne eivät ole poliittisesti vaarallisia. Valtioneuvoston kanslian viestintä onnistui tekemään niistä sellaisia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: