4 kommenttia

Sipilä ja median kylmä sota


sipila

Pääministeri Juha Sipilä ja hänen taloudelliset kytkentänsä eivät ole vain uutisaiheita. Hänestä on myös tullut ase julkisen palvelun ja kaupallisen uutismedian välien selvittelyssä. Sipilä kiemurtelee tilanteessa, jossa Yle ja kaupalliset mediat kilvan penkovat esiin jokaisen yksityiskohdan hänen taloudellisista kytkennöistään. Tässä pääministeriä upottavassa median dynamiikassa vaikuttaa kaksi keskeistä voimaa.

Niistä ensimmäinen on Sipilä itse. Hän toimii julkisuudessa omaksi vahingokseen, koska ei ymmärrä median toimintaa tai ei välitä hyvistä neuvoista, joita hänelle tarjotaan. On vaikea uskoa, että valtioneuvoston kansliassa on niin epäpätevää väkeä, mitä Sipilän julkisuuden hoito heijastaa. Oikealla julkisuusstrategialla pääministeri olisi kyennyt huomattavasti neutraloimaan niitä ongelmia, jotka nyt vievät häntä kuilun partaalle. Taloudelliset kytkennät olisi pitänyt avata heti hallituksen muodostamisen yhteydessä, jolloin hän voisi levittää kätensä ja sanoa: ”Ovi on ollut koko ajan auki, tervetuloa katsomaan.” Itse asiassa pääministeri on onnistunut tuhoamaan koko sen positiivisen nosteen, jonka hän sympaattisella iteroinnillaan sai rakennettua. Hän ei ole enää dynaaminen toimija, joka tulee politiikan ulkopuolelta laittamaan asiat kuntoon. Tänään hän muistuttaa nuhjuista, selityksiinsä uponnutta liikemiestä, josta valtiomiesmäisyys erkaantuu valon nopeudella.

Toinen voima kumpuaa koko mediankentän jännitteistä. Sipilä onnistui luomaan skandaalin, joka alkoi toimia polttoaineena julkisen palvelun ja kaupallisen median välisessä kamppailussa. Hän erehtyi lähettämään Ylen uutistoimittajalle ryväksen meilejä, joissa yritti vaikuttaa yhtiön tapaan uutisoida hänestä. Samaan aikaan päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli jo jonkin aikaa käyttänyt hänelle kuuluvaa valtaa ja rajannut Terrafame-käsittelyn volyymia. Hän ei ehkä ymmärtänyt, että tämä tapahtui tilanteessa, jossa yhtiössä muhi journalistinen ja työnjohdollinen kriisi. Kun Sipilän vaikuttamisyritys ja Jääskeläisen toiminta osuivat yksiin, raja journalistisen harkinnan ja poliittisen sensuurin välillä mureni lopullisesti ja heikensi ratkaisevasti toimituksen työilmapiiriä. Koko homma laukaistiin julkisuuteen Suomen Kuvalehden jutun kautta, joka kyseenalaisti Ylen journalistisen riippumattomuuden.

Sen jälkeen Ylen journalistinen uskottavuus ja Sipilän taloudelliset kytkennät ovat olleet kiinni toisissaan tavalla, joka osaltaan määrittelee Sipilä-julkisuuden suuntaa. Kaupalliset välineet ovat alkaneet kilvan kaivaa Sipilän taloudellisia kytköksiä paitsi journalistisesta intohimosta myös siksi, että Sipilän kautta pystytään muistuttamaan Ylen valtionhoitojournalismista. Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus on joutunut tilanteeseen, jossa sen on pakko seurata jokainen Sipilä-johtolanka loppuun saakka ja vastattava kaupallisen median uutisvoittoihin omilla uutisvoitoilla. Tähän mediakierteeseen Sipilä ei voi vaikuttaa millään tavalla, mutta jokainen voi nähdä, kuinka tuhoisaa se hänen kannaltaan on. Pääministerin kohtalonkysymys on se, kuinka kauan armoton kaksoisvalotus jatkuu.

Oman pienen mutta loogisen lisänsä tilanteeseen tuo se, että Suomen Kuvalehti rekrytoi kaksi Yleltä protestiksi irtisanoutunutta osaavaa journalistia. Heidän suurieleinen pestaamisensa on osa kaupallisen median ja julkisen palvelun välistä kylmää sotaa. Pestaamisen varsinainen viesti kuuluu: Tervetuloa journalistisen vapauden pariin!

Ylen journalismin tilasta riippumatta on paikallaan esittää kysymys: keiden etua yhtiön journalistisen uskottavuuden mureneminen ja uutistoiminnan politisoiminen ajavat? Joka tapauksessa tässä mediasodassa näyttää olevan monta osapuolta ja vähintään yhtä monta hyödyllistä idioottia.

Mainokset

4 comments on “Sipilä ja median kylmä sota

  1. Maa on vaikeammassa taloudellisessa hätätilassa kuin koskaan Kekkosen aikana. Ja tällaista on median keskeinen tuotos. Nyt alkaa meillä kuluttajilla olla aika äänestää jaloillamme. Yle testaa toimittajien korvaamista roboteilla. Ei taso siitä ainakaan laske.

  2. Taistelun tiimellykseen katoaa totuus.
    Ketkä hyötyvät?
    Sanan ja sanomisen vapaus käsittääkseni pitää sisällään myös vastuun sanomisista.
    Kenelle, keille tuotetaan vahinkoa?
    Nyt kaupallinen media tietoisesti ruokkii ihmisten kateutta, kaunaa ja epäilyä yhteiskunnallista toimintaa kohtaan. Maassamme on siihen otollinen ilmapiiri.
    Rakentava ja analyyttinen uutisointi ja keskustelu ei tuota taloudellista tulosta.

  3. Heikki Laurilan ja Hilkka Vepsän kommennteihin on helppo yhtyä. Olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että medialla on syystä tai toisesta taipumusta ottaa yksittäisiä henkilöitä silmätikuikseen ja julkaista heistä vihjailevia ja leimaavia kirjoituksia, jotka ruokkivat suuren yleisön ennakkoluuloja ja tekevät ao. henkilöistä näiden silmissä todistetusti syyllisiä. Näitä sitten puolustellaan lehdistönvapaudella ja jos joku, jolla on vielä jotain oikeuden- ja kohtuuden tajua, yrittää pitää tätä touhua jossakin rajoissa, näiden hutkivien toimittajien yhteisö nostaa hirveän metelin toimittajien työn ja lehdistönvapauden suitsimisesta. Minusta tällainen on erittäin valitettavaa ja vahingollista toimintaa. Toimittajat itse tapaavat hyvin usein esittää, ikään kuin luomansa epäilyksen todisteeksi, että asiat ovat, miltä näyttävät. Sipilän tapauksessa ne näyttävät hyvin vahvasti, suorastaan haisevat pitkälle siltä, että käynnissä on Sipilään kohdistettu ajojahti, jolla lienee sekä poliittisia, että muita, ihmisen kateudesta ja pienisieluisuudestakin johtuvia motiiveja. Ja asiathan ovat usein sitä, miltä näyttävät, eikö niin arvoisat toimittajat? M.O.T.
    Minä näen tässä tapauksessa selvän analogian tiettyjen netin viha- ja häirintäkampanjoiden välillä. Niissä törkeää ja vastuutonta toimintaa puolustetaan vedoten sananvapauteen. Mediassa tietyt toimittajat toteuttavat omia poliittisia ym. ”vihakampanjoitaan” ja henkilökohtaisia ambitioitaan käyttäen väärin asemaansa vallan vahtikoirina ja vedoten lehdistönvapauteen. Samalla he nakertavat omilla aivoillaan ajattelevien luottamusta mediaan ja sen rooliin objektiivisena ja faktapohjaisena tiedionvälittäjänä. Tilannetta vain pahentaa kyvyttömyys myöntää selvät ylilyönnit, marttyyriksi heittäytyminen. Tällaista toimintaa ei kaivattaisi tilanteessa, jossa perinteisen median pitäisi osoittaa tuottamansa informaation poikkeavan varmuudella edukseen netissä virtaavasta henkisestä kuonasta ja valemedian levittämästä tahallisesta disinformaatiosta.

  4. Mikä on se taho, joka yrittää kuormittaa pääministerin vastuulista työtä epämääräisillä vihjailuilla. Kaikki vihjailut ovat osoittautuneet spekulaatioiksi. Hyvät toverit, eikö anneta pääministerille työn rauha. Ainakin minun työt kärsivät. kun joku syyttelee suotta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: