1 kommentti

Sananvapauskäräjillä


screen-shot-2017-02-02-at-14-49-14

Samalla kun perussuomalaisia tuomitaan liukuhihnalla puheistaan, puolue pestaa kuntavaaliehdokkaita teemalla ”sananvapaus on rikki”.

Vihapuheen ja rasismin vastustajat taputtavat tuomioille. Samalla he raivostuvat siitä, että sananvapauden ideaa kehdataan käyttää rikollisen sanankäytön puolusteluun. Kritiikki kulkee seuraavasti: perussuomalaiset haluavat sananvapauspuheillaan normalisoida tilanteen, jossa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa muita ihmisryhmiä loukkaavaa. Tämä ei ole sananvapautta vaan sananvapauden idean anastamista rasistisen vihan lietsonnan verukkeeksi.

Kritiikkiin on helppo yhtyä. Mutta jos siihen pysähtyy, paljon olennaista jää pimentoon. Yritys sulkea suut tuomioistuinten päätöksillä vaikuttaa moniin muihin asioihin kuin rasismiin tai vihapuheeseen. Ensinnäkin, se iskee johonkin sellaiseen, mitä paremman ilmaisun puutteessa voidaan kutsua vapauden fantasiaksi. Toiseksi, tuomiot osuvat ihmisten haluun ei vain sanoa jotain vaan myös tulla kuulluksi.

*

Vapauden fantasian taustalla vaikuttaa suomalaisen konsensuskulttuurin mureneminen 1990-luvun alusta alkaen. Muutoksen olennainen osa oli puheilmaston avartuminen Neuvostoliiton romahtamisen vanavedessä. Suomalaiset opettelivat keskustelemaan, kuten tavataan sanoa, ja monien mielestä tämä oppimisprosessi on vieläkin kesken. Oivallisessa pamfletissaan Kymmenen polkua populismiin (2012) Johanna Korhonen kirjoittaa: ”Tähän vaimean keskustelukulttuurin maisemaan populistinen retoriikka uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. ’Se Soini on niin hyvä, kun se uskaltaa sanoa! Ja todella osaa sanoa!’ kuulin iäkkään naisen ihastelevan.”

Naisen toteamus on vain yksi merkki muutoksesta. Toiseksi esimerkiksi voi poimia vaikkapa Katja Boxbergin ja Taneli Heikan jo 2009 julkaistun Lumedemokratia-pamfletin, jossa he sanomisen vapaudesta juopuneina listaavat suomalaisen hiljaisuuden syntejä ronskilla otteella.

Ehkä vapauden fantasiaakin olennaisempi seikka on ihmisten halu tulla kuulluksi. Sanomisen vapaus ja kuulluksi tulemisen oikeus ovat kumpikin sananvapauden ulottuvuuksia, mutta keskusteluissa on viime aikoina tarkennettu vain ensimmäiseen. Ihmisellä voi olla tarve tulla kuulluksi, vaikkei hän edes haluaisi sanoa julkisesti mitään. Siksi kuulluksi tuleminen on aina enemmän kuin vain sanoja ja ilmaisuja. Se on myös osallisuuden tunnetta yhteisöön, joka kuuntelee.

Monet perussuomalaisia äänestävät ajattelevat, että poliittinen ja taloudellinen eliitti on sulkenut heiltä korvansa. Vielä vähemmän heidän elämästään ovat kiinnostuneita yliopistojen heikkoranteiset älykkömiehet, punavihreät feministit tai Slushissa joraavat lupaustalouden pellet. Viime eduskuntavaalien aikainen ”Kokoomus kuuntelee” –slogan on yleinen pilkan aihe. Näiden ihmisten korvissa puhe rikkoontuneesta sananvapaudesta kääntyy lupaukseksi osallistua yhteiskuntaan, tulla kuulluksi. Rasismi ja vihapuhe eivät tähän lupaukseen liity välttämättä millään tavoin, vaikkei se niitä sulje poiskaan.

Nyt langetetut tuomiot asettuvat osaksi näitä kahta toisiinsa lomittuvaa yhteiskunnallista dynamiikkaa. Rangaistukset kytketään enemmän tai vähemmän tietoisesti vanhaan konsensusyhteiskuntaan, jossa ei ollut mahdollisuutta vapaasti keskustella tärkeistä asioista. Vaikka rangaistuksilla ehkä tavoitellaan parempaa tulevaisuutta, ne tuntuvat askelilta menneisyyteen. (Monet tuomioiden kannattajatkin kokevat olonsa hieman epämukavaksi juuri tästä syystä.) Sen lisäksi tuomiot tulkitaan eliitin haluksi tulpata paitsi omat korvansa myös toisten suut, mikä todennäköisesti lietsoo avointa vihaa niiden keskuudessa, jotka tuntevat olevansa ulos suljettuja.

*

En tiedä, voiko käräjillä tehdä ratkaisuja, jotka vähentävät rasismia ja vihapuhetta. Vaikka rangaistukset ovat selkeä viesti yhteiskunnan pelisäännöistä, ne toimivat myös monilla ennakoimattomilla tavoilla. Selvää on, että tuomiot kelpaavat polttoaineeksi sekä vihapuheelle että perussuomalaisten ”sananvapaus on rikki” –kampanjalle.

Ikävän avoimet kysymykset kuuluvat:

  • Kannattaako tuomioita jakaa, jos ne lisäävät vihaa ja kenties myös rasismia?
  • Jos juridisen puuttumisen kynnystä nostetaan, mitä siitä seuraa?
  • Entä mitä siitä seuraa, jos ei tehdä mitään?
Advertisements

One comment on “Sananvapauskäräjillä

  1. Sananvapauskeskustelussa vältellään edelleen helposti keskeistä asiaa eli vastuuta. Minusta sananvapauskäsite ei nyt, eikä aiemminkaan ole ollut, vapauta ilman rajoja.
    Usein annetaan ymmärtää, että ”ennen” ei Suomessa saanut ilmaista mielipiteitään. Se ei pidä paikkaansa. Puuceen seinälle sai kirjoittaa ihan mitä tahansa, eikä kukaan sensuroinut, mutta rajat tulivat vastaan laajemmassa julkisuudessa. Nykyään on toisin.
    Yksittäisen ihmisen ”puuceekirjoitus” nostetaan median kautta valtajulkisuuteen – usein siksi, että sen tiedetään nostavan kiihkeitä tunteita ja sitä kautta klikkaukset eli mainosrahaa.
    Ranskan Charlie Hebdo -tapahtumien yhteydessä käytiin kovasti keskustelua sananvapaudesta ja oltiin sitä mieltä, että medialla pitää olla oikeus pilkata vaikka islamia ja Muhammedia. Suhtaudun asiaan skeptisesti, koska toisten ihmisten vakaumuksen tahallinen palkkaaminen ei minusta ole sananvapautta. Tätä näkemystä vastustettiin. Nyt tuntuu, että moni on alkanut miettiä asiaa uudestaan. Ehkä juuri vastuun näkökulmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: