3 kommenttia

Kaurismäki, alkoholi ja journalismi


screen-shot-2017-02-18-at-10-01-04

Aki Kaurismäki vaikutti päihtyneeltä haastattelussa, joka ajettiin ulos Ylen pääuutislähetyksessä torstaina 16.2. Kaurismäen ajatukset sotkeentuivat sammaltavaan puheeseen. Hän yritti olla hauska siinä onnistumatta. Lähetyksen jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi kommentointi, jonka sävy lainehti säälistä ja surusta aina naureskeluun saakka.

Olisiko Ylen ja muiden uutismedioiden pitänyt jättää haastattelu näyttämättä? Ennen hankalaan kysymykseen vastaamista on syytä huomata, että journalismille tarjoutuu kaksi Aki Kaurismäkeä.

*

Ensinnäkin, Kaurismäki on ohjaaja, joka tekee maailmanluokan elokuvia. Niissä läikehtii lämpö, heikomman puolustaminen, osuva komiikka. Kaurismäki on luonut Akilandian, kuvitelmasuomen, jota ei koskaan ole ollut olemassa. Sen kautta hän kertoo näkemyksiään siitä, mikä on oikein ja kohtuullista. Ihmisarvo on Kaurismäen tuotannon ydinkysymys, vaikkei hän ehkä sitä itse myönnä.

Kuvitelmasuomi tihkuu nostalgiaa ja tarjoaa romanttisen paon sepitteelliseen menneisyyteen. Ajankohtaisten teemojen kautta elokuvat kuitenkin usein kiinnittyvät tähän päivään. Kaurismäki kritisoi voimia, jotka yrittävät riistää ihmiseltä kaikkein tärkeimmän eli arvokkuuden. Ehkä hänen elokuvansa antavat voimaa niille, jotka haluavat tehdä maailmasta inhimillisemmän paikan. Ne ovat elokuvia osallisuudesta ja myötäelämisestä.

Sitten on toinen Kaurismäki, joka esimerkiksi Guardianin haastattelussa 2012 toteaa: ”Ihmiskunnalla ei ole muuta keinoa selviytyä surkeasta jamastaan kuin tappaa se yksi prosentti, joka omistaa kaiken. Tarkoitan sitä yhtä prosenttia, joka on saattanut meidät tilanteeseen, jossa ihmisyydellä ei ole mitään arvoa. Rikkaat. Ja poliitikot, jotka ovat rikkaiden sätkynukkeja”, hän päästelee toimittaja Simon Hattenstonelle. Sanoista huokuva populistinen viha hämmentää. Ehkä siitä syystä Hattenstone huomauttaa heti juttunsa alussa, että haastateltava on humaltunut.

Ylen torstaisessa haastattelussa ohjaajan ajatukset madaltuvat kliseiksi: ”Jos barrikadeille ei lähdetä huomenna, ensi viikolla on myöhäistä. Se on nimenomaan naiset, koska miehistä ei ole mihinkään koskaan ollutkaan muuhun kuin menemään kapakkaan kehumaan itseämme.”

Kaurismäen äidinkieli on elokuva, jolle hänen sanomisensa ovat tuomittuja häviämään. Älykkäänä miehenä hän tietää tämän, siksi hän ei usein edes yritä sanoa yhteiskunnasta mitään perusteltua vaan päätyy olemaan hauska tai provosoiva – usein kumpaakin. Se sopii medialle. Hän hauskuuttaa sitä nokkelin sanoin ja yllätyksellisin teoin ja samalla latelee kuolemantuomioita vihaamalleen eliitille.

Tämä toimii vielä jotenkuten. Hyvin lähellä on kuitenkin piste, jossa kukaan ei enää naura.

*

Helppo ratkaisu kahden Aki Kaurismäen probleemaan on todeta, että taiteilijapersoonallisuudessa nämä kaksi yhdistyvät. Kalliit on laulujen lunnaat ja niin edelleen. Journalistit voivat pönkittää taiteilijamyyttiä ja näyttää ”koko totuuden”, koska se vaikuttaa olevan myös pr-tiimin valinta, ohjaajan tahto tai hänelle yhdentekevää. Journalistit voivat sietää mitä tahansa typeryyksiä ja laskea ohjaajan päihtyneenä julkisuuteen sanomaan ne, koska elokuvat painavat niin paljon ja uutisarvo on kova.

Ylen toimituksessa varmaan pohdittiin jonkin aikaa, näytetäänkö haastattelu vai laitetaanko se hyllylle. Vaihtoehdot olivat aika vähissä, koska Kaurismäki myöntää harvoin audiensseja suomalaisille toimittajille ja nyt hänen elokuvansa kilpailee Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnosta. Jutut olivat tulossa muihin välineisiin joka tapauksessa. Kun ottaa vielä huomioon Ylen läpikäymän sensuurikohun, toimituksessa tuskin uskalletaan laittaa hyllylle edes kahvikuppia.

Journalistin ohjeiden pykälä 26 kuitenkin toteaa: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava.” Kyse ei ole silloin pelkästään siitä, mitä haastateltava sanoo tahtovansa tai mitkä ovat uutiskriteerit. Pykälä vaatii journalistilta kykyä asettaa etiikka uutisarvon edelle. Silloin hän joutuu katsomaan hyvin tarkasti ja arvioimaan, missä haastateltava menee ihmisenä.

Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta peruskysymys kuuluu: miten käsitellä Kaurismäkeä tavalla, joka kunnioittaa journalistin ohjetta ja samalla hänen parhaiden elokuviensa ydinsanomaa?

Advertisements

3 comments on “Kaurismäki, alkoholi ja journalismi

  1. Ecce homo. Taitelijan teokset ja taitelija solmiutuvat usein yhteen, erityisesti elokuvataiteessa. Myyttinen luoja-taitelijakäsitys syntyi vastapainona elokuvan teolliselle ja kaupalliselle liukuhihnalle sodan jälkeen, kun maailma muuttui ja elokuva myös. Elokuvataide todella saattoi olla runoutta ja yhteiskunnallisen muutoksen tekijä, kuten kuvataide, teatteri ja kirjallisuus a musiikki. Auteur elokuvantekijänä oli kunniatehtävä, kamppailua paremman maailman, vapauden ja taiteen puolesta julkisessa tilassa. Auteur-käsityksen ongelmana on vihreellinen odotus: taitelijalta odotetaan samaa suuruutta kuin teokseltaan. Taiteiljia on epätäydellinen ihminen, jolloin odotus on luonnollisesti tuomittu epäonnistumaan, paitsi jos taitelilija tekee kuten Rainer Maria Rilke ehdottaa, hän vaihtaa hetinimensä, kun se tulee liian tunnetuksi.
    Journalistille taitelija ei ole koskaan ollut esitaistelija. Journalistin ohjeissa mainitaan vastuu: taitelija voi olla tilassa, jossa hänen yksityisyytensä vahingoittuu arkisen piirissä olevan toimintansa seurauksena. Silloin ei pitäisi enää tuijottaa elokuvaa, vaan ihmistä.

  2. Ottamatta kantaa Kaurismäen tuotantoon miltään osin, uskoisin raitistuneiden alkoholistien lukevan häntä kuin avointa kirjaa. Muitakin sairauksia on meillä kaikilla, jotka vaikuttavat kukin jollakin tavalla tekemisiimme. Useita sairauksia voidaan kuitenkin hoitaa. Toivottavasti lahjakas elokuvataitelija haluaa hakea apua alkoholiongelmaan vaikka kieltämisen sairaudesta onkin kysymys.

  3. ”miten käsitellä Kaurismäkeä tavalla, joka kunnioittaa journalistin ohjetta ja samalla hänen parhaiden elokuviensa ydinsanomaa?”

    Vastaus: ei mitenkään. Miksi Kaurismäkeä pitäisi ”käsitellä”? Käsiteltäköön hänen elokuviaan, ei häntä henkilönä.

    Toiset vain eivät sovellu median reposteltavaksi. He ovat siihen liian ujoja – tai sitten liian älykkäitä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: