Jätä kommentti

Vaalikoneet – politiikan mielipidemarketit


Tutustuin HS:n, IS:n ja Ylen vaalikoneisiin ja hämmästyin, että kunnallisen itsehallinnon piiriin oli tullut niin paljon uusia asioita.

Tulevat valtuutetut saavat näköjään ensi töikseen ottaa kantaa adoptio-oikeuksiin, eutanasiaan, pääomatulojen verotukseen, kirjastomaksuihin, aluepolitiikkaan, tuloeroihin ja elintapasairauksien hoitokuluihin. Tai sellaisiin mieltä kuohuttaviin teemoihin kuten koulukuriin, koululaisten kännykän käytttöön ja lasten persoonallisuuden piirteisiin. Valtuustossa otetaan kantaan myös suomalaisiin perusarvoihin eli kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Ja siihen, oliko ennen paremmin vai huonommin tai ovatko kaikki oman onnensa seppiä.

Uskon että uutismediat ja toimittajat ovat vaalikoneiden ja muun ylenpalttisen kuntavaalitouhotuksen kanssa hyvällä asialla. Tavoitteena on saada kansalaiset, varsinkin nuoret, kiinnostumaan politiikasta ja äänestämään vaaleissa entistä vilkkaammin. Missiona on pelastaa pahasti rapautuva edustuksellinen demokratia.

Siitä en ole ihan yhtä varma, ovatko vaalikoneet enää nykyisessä muodossaan kovin toimivia demokratian edistäjiä.  Palvelevatko niiden kysymykset äänestäjiä vai enemmänkin median uutiskonetta? Muodikkailla arvoja mittaavilla (?) mielipideväittämillä saadaan mediaan sopivaa vastakkainasettelua – liberaalit vastaan konservatiivit.  Ja tietysti kivoja otsikoita, jotka houkuttelevat lukemaan ja jakamaan. Ne synnyttävät kunnon moraalista pöhinää omassa some-kuplassa.

Hiukan käy sääliksi ehdokkaita, jotka yön pimeinä tunteina rustaavat vastauksiaan yhä uusiin vaalikoneisiin ja heittäytyvät ketterästi tubettajiksi. Ehdokkaista näyttää tulleen kokopäivätoimisia mielipideautomaatteja, joilla on valmis vastaus kaikkeen. Vaalikoneen manikealaisesssa maailmassa en osaa sanoa –vastaaja uhkaa kadota poliittisen keskustan mustaan aukkoon.

Politiikan imagokonsultit valistavat, että tärkeintä on olla aito. Vaalikonestylistit muistuttavat, että tärkeintä on olla mielipide.

Vaalikonevastauksista tulee tahattomia vaalilupauksia. Ja vaalikoneelle annettuja mielipiteitä ei saa missään nimessä perua, silloin äänestäjät suuttuvat. Vaalien jälkeen ehdokas voidaan saada nalkkiin huonosta mielipiteestä tai siitä, että hän onkin jostain syystä muuttanut mielipidettään. Tai siitä, että hän ei tiukassa paikassa voikaan elää arvojaan todeksi, vaikkapa puolueen ryhmäkurin takia. Siitähän se politiikan ja politiikkojen arvostus kohenee, kun kansa saa tietää nämä suhmuroinnin ja takinkäännön mestarit.

Mielipidemarketit palvelevat ehkä paremmin kuluttajia, jotka shoppailevat sopivia mielipiteitä ja niiden mukanaan kantamia arvoja kuin kansalaisia, jotka haluaisivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Esa Väliverronen

@esavaliv

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: