Jätä kommentti

Miksi pääministeri hymyilee Yle-sopalle?


sipilä

Keskustelua pääministeri Juha Sipilän suorasta vaikutuksesta Ylen journalismiin käydään, jotta ei tarvitse keskustella siitä, kuinka pitkälle media – Yle mukaan lukien – on ostanut hänen poliittisen ohjelmansa: säästökuurit, kilpailukykysopimuksen ja idean valinnanvapaudesta. Pääministerin kannattaisi hymyillä koko Yle-episodille. Ehkä hän hymyileekin.

*

Sipilä esikuntineen ei pakota ketään kirjoittamaan yhtään mitään, koska heidän ei tarvitse. He rakentavat kieli- ja mielikuvia, joihin oikea sanoma paketoituu näennäisen itsestään selväksi todellisuudeksi. Kielikuvat aloittavat kiertonsa journalismissa ja tuottavat myönteistä nostetta hallituksen kauppaamille poliittisille ratkaisuille.

Säästökuurit. Olemme kuulleet journalistien selostavan, kuinka kansalle on tarjolla keppiä ja porkkanaa, useimmiten kuitenkin säästökuureja. Kuuria käytetään sairaan potilaan hoitamiseen. Joskus se maistuu pahalle, mutta kovat lääkkeet on pakko niellä. Sen vastakohdaksi asemoituu vastuuton velkaelvytys, tuo alkoholistin krapularyyppy. Useimmiten hallituksen hoitoja haetaan kommentoimaan joku pankkiirikokelas finanssisektorilta. Tyypillisin Ylen taloustoimituksen haastateltava on nuorehko pankin miesekonomisti, jolta uutetaan rituaaliksi muodostunut kommentti: ”Hallituksen toimet ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä.” En muista koskaan nähneeni Ylen pääuutislähetyksen talousuutisissa asiantuntijaa, joka olisi haastanut Sipilän uusliberalistisen ideologian.

Kilpailukyky. Kun valtioneuvoston kansliassa keksitään iskukykyinen ilmaisu, kuten kilpailukykysopimus, siitä tulee journalistisen kielen arkea. Koska sana kilpailukyky on hyvin myönteinen, se antaa kantamalleen poliittiselle toimenpiteelle nostetta. On helpompi puhua kikystä kuin palkkojen alentamisesta. Kilpailukyky on aikamme superkäsitteitä (Master Signifier, kuten Slavoj Žižek sanoo), jota toistelemalla voidaan liittyä vakuuttavien puhujien kaartiin. Huolestunut ilme, bisneskravatti ja sana kilpailukyky riittävät, jotta puhuja saa viestinsä julkisuuteen. Palkkakustannusten, kilpailukyvyn ja kansantalouden välisten suhteiden hankala kudelma on useimmiten toissijainen kysymys. Kilpailukyky muodostaa tehokkaamman mielikuvan, jos emme tiedä, mitä se tarkoittaa.

Valinnanvapaus. Sipilän hallituksen paras keksintö on kuitenkin valinnanvapauslaki. Journalismi on siinä pirullisen ongelman edessä. Jos lain nimeä ei käytä, asiasta on vaikea sanoa mitään. Jos nimeä käyttää, saa mukaansa koko myönteisten merkitysten kymen, joka länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa vapaus-sanaan kytkeytyy. Jo pelkästään käsitettä toistamalla journalisti siis liittää lakihankkeeseen kasapäin myönteisiä mielikuvia. Tämä tapahtuu myös silloin, jos hän esittää asiaa koskevan kriittisen kysymyksen. Rahaministeri Petteri Orpo ja Sipilä tietävät kaiken tämän, siksi heillä on kanttia sanoa, ettei kukaan VOI vastustaa valinnanvapautta.

Siinä he ovat ihan oikeassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: