Jätä kommentti

Kestääkö oikeuskanslerin kantti?


puudeli_5-bmlzw9sa.jpg_860x860

Oikeuskansleri valvoo hallituksen toimintaa. Hän myös lukee kansalaisten valituksia silloin, kun he tuntevat tulleensa kohdelluksi lainvastaisesti. Viime kädessä oikeuskansleri on siis kansalaisten oikeuksien ja demokraattisen päätöksenteon puolustaja, koska hänen velvollisuutensa on katsoa, että hallitus noudattaa eduskunnan säätämiä lakeja.

Tästä syystä oikeuskanslerilta pitäisi löytyä henkistä kanttia, jotta hän kykenee ottamaan etäisyyttä vallan linnakkeisiin. Tähän liittyy monia haasteita. Istuessaan hallituksen kokouksissa oikeuskansleri on itse vallan ytimessä ja kietoutuu välttämättä sen toimintaan. Oikeuskanslerin pitäisi kuitenkin kyetä vastustamaan poliittista painetta, kun hänen tulkintansa pykälistä poikkeavat hallituksen näkemyksestä. Tarvittaessa häneltä pitäisi löytyä rohkeutta tuoda perusteltu kantansa myös julkiseen keskusteluun. On parempi, että oikeuskansleri profiloituu kansalaisten silmissä vahtikoiraksi eikä puudeliksi, kuten ex-oikeuskansleri Jaakko Jonkka keväällä luonnehti.

Ensi vuoden alusta tehtäväänsä astuvan uuden oikeuskanslerin, Tuomas Pöystin, ansioluettelo on vaikuttavaa luettavaa. Se antaa kuvan miehestä, joka on päämäärätietoisesti edennyt urallaan. Nyt hänet on palkittu kovasta työstään. Hän myös tuntee pykälät ja hallinnon, koska on muun muassa ollut parisen vuotta vastuussa sote-uudistuksen valmistelusta.

Mutta onko hän vahtikoira vai puudeli?

*

Vielä huhtikuussa silloinen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström päätti esittää oikeuskansleriksi Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professoria Veli-Pekka Viljasta. Nimitys eteni niin pitkälle, että valinnasta informoitiin muita hakijoita. Asia kuitenkin mutkistui, koska tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi ymmärtää, ettei Viljanen ole sopiva ehdokas. Mitään selitystä ei presidentiltä herunut.

Jotkut ovat arvelleet, ettei Niinistö sulattanut Viljasen arvostelua, joka kohdistui viime vuoden valtiopäivien avajaispuheeseen. Siinä presidentti käsitteli muun muassa ”turvapaikkakriisin” hoitoa Suomessa. Viljanen on perehtynyt perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin ja kiinnittää niihin erityistä huomiota myös toimiessaan perustuslakivaliokunnan asiantuntijana. Hän kuuluu siihen lainoppineiden ryhmään, jota kokoomuksen Ben Zyskowicz on luonnehtinut perusoikeusfundamentalisteiksi. Joidenkin muiden mielestä nämä ”fundamentalistit” vain tekevät sitä, mitä oikeuskanslerinkin pitäisi tehdä. He katsovat, että lainsäädäntötyössä on sentään jotain rotia.

Jo Alexander Stubbin hallituksen aikana Viljanen myös kritisoi julkisesti soten valmistelua  ja totesi muun muassa, kuinka ”eduskuntahistoriasta ei toista tämmöistä tapausta löydy”. Syytteet olivat samoja, joilla nykyistäkin hallitusta on rusikoitu: tolkuton kiire, asiantuntijoiden kannan sivuuttaminen ja poliittinen painostus. Sote-valmistelun nykyinen tilanne kertoo jotain yli kaksi vuotta sitten esitetyn kritiikin osuvuudesta.

Siinä missä Viljanen on kritisoinut sotea, Pöysti on vastannut ministeriön projektinjohtajana asian valmistelusta. Hänen julkinen profiilinsa on ollut matala – sikäli, kun sellaista on ylimalkaan muodostunut. Pöysti myös suostui esittelemään hallitukselle sote-lainsäädännön tietoisena sen sisältämistä perustuslaillisista ongelmista. Ratkaisulla haluttiin välttää tilanne, jossa hallituksen esitykseen olisi kenties jäänyt paha kauneusvirhe: asiaa esittelevän virkamiehen eriävä mielipide. Pöysti siis mukautui poliittisiin ”realiteetteihin”, mikä on alkanut nostattaa keskustelua hänen soveltuvuudesta oikeuskansleriksi.

*

Voidaan väittää naiivisti, että presidentti Niinistön herkkähipiäisyys sulki Viljaselta oikeuskanslerinviraston oven. Tästä tuskin on kysymys. Viljasen syrjäyttäminen ja Pöystin nostaminen tilalle todennäköisesti pienentää sote-uudistuksen lainmukaisuuteen ja ylimalkaan lainvalmisteluun liittyvien konfliktien vaaraa ja niiden räjähtämistä julkiseksi skandaaliksi. Nykyisen poliittisen asetelman jatkuvuuden, sokean yksityistämispolitiikan ja sen vaatiman perustuslain venyttämisen kannalta oikeuskanslerin hampaattomuus olisi vain hyvä asia.

Siksi uusi oikeuskansleri punnitaan edeltäjänsä esittämien vaihtoehtojen valossa: vahtikoira vai puudeli?

(Blogin kuva: Pyyhkeen brodeeraus, Itä-Saksan armeijan ylijäämää.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: