1 kommentti

Miten kohdata haluttomuus tietää?


Business-Man-With-Head-in-Sand

Totuutta vaalivan laatujournalismin ihmiskuva kiteytyy seuraavaan ajatukseen: Ihmisille on tarjottava tietoa, joka auttaa heitä näkemään maailman todenmukaisesti ja muodostamaan omat käsityksensä asioista. Ihmiset ovat siis olentoja, jotka haluavat tietää asioiden todellisen laidan ja toimia sen mukaan.

Ikävä kyllä tämä ei pidä paikkaansa.

Niin historia kuin nykyhetki osoittavat, etteivät ihmiset useinkaan halua tietää tosiasioita saatikka toimia niiden edellyttämällä tavalla. Merkittävä osa meistä pakenee tosiasioita, jos ne ovat liian uhkaavia, kyseenalaistavat omia ennakkoluuloja tai ovat muuten vain kiusallisia.

Monet elävät todellisuudessa, jota Tommi Nieminen kuvaa tarkkanäköisesti Helsingin Sanomien (29.7. B 13) kirjoituksessaan Unissakävelijät. Nieminen pohtii ilmastokatastrofin etenemisen ja suomalaisten arkisten huolenaiheiden suhdetta ja tiivistää: ”Tuhon edessä kysymyksemme kuuluu: miksei kaupoissa ole sulamatonta jäätelöä?”

Kun ongelmat ovat tarpeeksi suuria, ihmisten katse kiinnittyy niiden ratkaisemisen kannalta yhdentekeviin, banaaleihin ja henkilökohtaisiin asioihin. Tässä mielessä olemme varmaan kaikki hyvin alkeellisia ja heikkoja.

Psykologisesti katsottuna kyse on kiistämisestä. Sen perusmekanismi kuuluu: ”tiedän kyllä, mutta…”. Useimmat tietävät ilmastokatastrofin vakavuuden, mutta aina tulee väliin jokin ”mutta”. Tämä ”mutta” voi toimia sekä tiedostetusti että tiedostamattomasti. Se voi myös saada erilaisia sisältöjä. Tiedän kyllä, mutta ongelmaa liioitellaan. Tiedän kyllä, mutta mitä Suomi tai tavallinen ihminen voi asialle tehdä? Tiedän kyllä, mutta asialle ei voi enää mitään, joten nautitaan niin kauan kuin voidaan. Kaikkein epämiellyttävin ”mutta” löytyy oman ikäluokkani psyykkisestä varustuksesta: Tiedän kyllä, mutta onneksi ehdin alta pois.

Vaikka kiistäminen on psykologinen mekanismi, se toimii myös yhteiskunnallisella tasolla. Kuten Stanley Cohen erinomaisessa kirjassaan States of Denial toteaa, monet olivat selvillä mitä juutalaisille tapahtui Saksassa 1930-luvulla, mutta he eivät halunneet tietää siitä mitään. Tosiasioiden kohtaaminen olisi ollut liian epämiellyttävää. Se olisi asettanut vaatimuksen tehdä jotain ihmisyyden nimissä. Se olisi vaatinut tavallisia kansalaisia kyseenalaistamaan tietämättömyyden haluun perustuvan arkensa.

*

Laatujournalismi luottaa siihen, että se kykenee toteuttamaan yhteiskunnallisen tehtävänsä tarjoamalla ihmisille oikeaa tietoa todellisuudesta. Tästä sen ei tule tietenkään luopua. Mutta faktojen tarkistamisella ei ole mieltä, jos ihmiset eivät halua tietää faktoja. Siksi laatujournalismi joutuu entistä enemmän pohtimaan faktojen ohella myös sitä, miten kohdata ihmisten haluttomuus tietää. Miten pitäisi ottaa huomioon ”mutta-ongelma”, joka on tunneperäinen, ei tiedollinen?

(Kuvan lähde: https://www.law.com/sites/almstaff/2017/07/26/how-to-deal-with-a-lawyer-whos-in-denial-about-a-drinking-problem/?slreturn=20180629122510.)

 

 

Mainokset

One comment on “Miten kohdata haluttomuus tietää?

  1. Taisivat aikoinaan Tampereella opettaa ensi töiksi termin ”kognitiivinen dissonanssi”. Se taitaa päteä tähänkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: