Jätä kommentti

Saippuakoodin voitto


JR

Mediatutkijoilla on paljon tabuja, mutta kenties suurin niistä on kielto sanoa yleisöjä tyhmiksi ja sivistymättömiksi. Monet mediayleisöt ovat kuitenkin masentavassa tilassa ja jotkut niiden jäsenistä vielä pahemmassa jamassa.

Nämä taavit muodostavat maailmankuvansa lukemalla seiskoja, seuraamalla sanavarastorajoitteisen formulakuskin edesottamuksia ja katsomalla tosi-tv:n rimanalituksia. He eivät kykene eivätkä edes halua erottaa todellista maailmaa omista mielikuvistaan ja tunteistaan.

Heille totuus on se, mikä tuntuu hyvältä eikä uhkaa mukavuusalueen rajoja. Tätä totuutta puolestaan uhkaa kaikki se, mikä estää lillumisen oman tietämättömyyden auvoisassa kymessä.

Kuvioon kuuluu nauraa kaiken maailman dosenteille – sivistykselle, tiedolle ja oppineisuudelle ylipäätään.

*

Hieman dramatisoitu tilannekuva kertoo saippuakoodin voitosta. Fiktio on muuttunut todellisuudeksi ja todellisuus fiktioksi. Saippuakoodi on tunkeutunut yhä syvemmällä yhteiskuntaan ja samalla murentanut halua totuuteen ja tietoon. Tätä sanotaan totuuden jälkeiseksi ajaksi.

Saippuakoodilla on historiansa. Televisiotutkija Ien Ang tutki 1980-luvun alussa saippuasarja Dallasin yleisöjä ja havaitsi katsojien tulkinnoissa kaksi piirrettä. Monet kritisoivat sarjaa siitä, ettei se kuvaa oikein todellisuutta. Useat kuitenkin sanoivat, että sarja tavoittaa tunnetasolla tavallisten ihmisten kokemuksia. Monet tunnistivat sarjasta omat tunteensa. Niinpä Ang erotti toisistaan empiirisen ja emotionaalisen realismin. Vaikka ihmiset pitivätkin sarjaa epärealistisena, he tunsivat sen tunnetasolla olevan hyvin realistinen.

Saippuakoodin leviäminen yhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että empiirinen realismi (miten asiat maailmassa ovat) on antanut yhä enemmän tilaan emotionaaliselle realismille (miten asiat vastaavat tunteisiini). Tämä näkyy monilla elämän alueilla, mutta ennen kaikkea politiikassa. Monien nyt eduskunnan jättävien veteraanipoliitikkojen jupina asialinjan korvautumisesta poliittisella teatterilla ei ole pelkkää nostalgiaa.

*

Saippuakoodi kytkeytyy monin tavoin myös populismin nousuun. Koodin voittokulussa pelottavinta ei ole väärä tieto sinällään vaan maailman sulkeutuminen ja koko totuutta koskevan problematiikan palauttaminen ”mun tunteisiin”. Tässä mielentilassa ihmisen vastustuskyky vaikuttamiselle on erityisen heikko. Siksi saippuakoodi muodostaa uhan kaikelle sille, minkä olemme tottuneet liittämään hyvään ja harkitsevaan kansalaisuuteen.

Pitäisikö mediatutkijoiden (ja muidenkin) kaivaa esiin vanha kunnon massakulttuurikritiikki? Siinä ihmiset eivät ole oman elämänsä kapteeneita vaan manipuloitavia kohteita, jotka osaavat myös manipuloida itseään. Auttaisiko tämä hahmottamaan ihmisten toimintaa ja ajattelua realistisesti? Tarjoaisiko se vastalääkkeitä saippuakoodin etenemiselle?

Tutkijoiden pitäisi varmaan myös käydä julkista keskustelua mediasisältöjen tasosta. Kutsuvatko sisällöt ihmisiä kohtaamaan maailman ongelmat? Vai rohkaisevatko ne todellisuuden torjuntaan ja oman mukavuusalueen vartiointiin – viime kädessä kaikkeen vieraaseen kohdistuvan vihan voimalla?

Kuva: Dallas, JR (Larry Hagman).

(Tekstiä muutettu 12.58.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: