Jätä kommentti

Tiedejulkisuuden ohituskaista


Helsingin Sanomat käynnisti viime sunnuntaina vilkkaan keskustelun uutisellaan ” Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi”. Siinä psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen arvosteli voimakkaasti peruskoulun uusia opetusmenetelmiä ja erityisesti digilaitteiden käyttöä.

Itse aiheen lisäksi tapauksessa on kiinnostavaa se, että väitteet opetuksen ongelmista perustuivat tutkimukseen, jota ei ole vielä julkaistu. Tämä teki kunnon keskustelun aiheesta jokseenkin mahdottomaksi. Tapaus toi mieleen myös muutama vuosi sitten Tutkimuseettisen neuvottelukunnan käsittelyssä olleen kantelun tutkimustulosten julkaisemista. Kantelussa oli esillä tapaus, jossa eräs tutkimusryhmä oli kertonut näyttävästi tuloksiaan mediassa, vaikka niitä ei ollut vielä julkaistu missään. Tarjolla oli vain powerpoint, johon oli koottu maistiaisia tutkimuksen keskeisistä tuloksista. Itse julkaisu oli vasta vertaisarvioinnissa, eikä tuloksiin skeptisesti suhtautunut kantelija saanut pyynnöstään huolimatta tutustua siihen[i].

Kyse on ilmiöstä, jossa uutismediasta on tullut ohituskaista tiedejulkisuuteen. Näyttää siltä, että vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta uutisointi on yleistynyt. Tiedeviestinnän tutkimuksessa tätä ilmiötä on kutsuttu ”tiedotustilaisuustieteeksi” (science by press conference, science by press release). Sitä ruokkii varsinkin tieteen kaupallistuminen ja tunnetuimpana esimerkkinä tästä on kylmäfuusion ”keksiminen” 1989.

Tieteen kaupallistumisen lisäksi taustalla on usein tutkijoiden tai tutkimusryhmien kilpailu tai koulukuntien välinen kiistely. Julkisuuden kautta haetaan näkyvyyttä omalle tutkimukselle ja tukea omille mielipiteille tai asiantuntijanäkemykselle kiistanalaisissa kysymyksissä. Mediajulkisuuden areenoilla keskustelun ja argumentoinnin pelisäännöt ovat erilaiset kuin tieteen omilla areenoilla. Mediajulkisuudessa on helpompi keskustella yleiseen mielipiteeseen tai arkijärkeen vetoavilla väitteillä, ja ohittaa näin tieteellinen keskustelu.

Tiedejulkisuuden ja tieteellisen keskustelun näkökulmasta tämä kehitys sisältää myös ongelmia. Ongelman tunnisti myös Tutkimuseettinen neuvottelukunta kun se muutama vuosi sitten sisällytti hyvään tieteelliseen käytäntöön myös tutkimustulosten vastuullisen julkaisemisen.

Kun mediassa esitellään uusia tutkimustuloksia, on tärkeää, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että tutkimustuloksia on ennen julkaisua arvioitu tiedeyhteisön sisällä. Eri tieteenaloilla tähän periaatteeseen suhtaudutaan eri tavoin. Esimerkiksi biolääketieteessä kontrolloidaan hyvin tiukasti sitä, että keskeneräisestä tutkimuksesta ei saa kertoa tuloksia etukäteen. Joillakin aloilla suhtautuminen on huomattavasti väljempää.

Kriittinen suhtautuminen tulosten julkaisemiseen ennen aikojaan mediassa ei tarkoita tutkijan oikeuksien kaventamista. Tutkijalla on monia muitakin tapoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkija voi kommentoida ja tulkita ajankohtaisia ilmiöitä ja osallistua myös yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun oman asiantuntemuksensa pohjalta. Vielä julkaisemattomaan tutkimukseen vetoaminen ei kuitenkaan herätä luottamusta.

 

[i] Kirjoitin tapauksesta Ulla Järven ja Tuukka Tammen toimittamassa kirjassa Maito tapaa ja muita outoja tiedeuutisia (Vastapaino 2016).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: