1 kommentti

Kaikki valheet eivät ole samanlaisia – #valeuutinen

Näyttökuva 2019-02-14 kello 9.03.11Politiikka on myös kamppailua sanojen merkityksistä. Aina ei tarvitse keksiä uusia sanoja, vaan yhtä tärkeää on määritellä yhteisessä käytössä olevia avainsanoja niin, että ne palvelevat omia tarkoituksia. Kun politiikasta on tullut yhä leimallisemmin identiteettipolitiikkaa, ”me” ja ”muut” täytyy erottaa toisistaan.

Sanat ovat tärkeitä myös akateemisessa maailmassa. Tutkimukseen tarvitaan käsitteitä, jotka ottavat haltuun, rajaavat ja tekevät ymmärrettäviksi tutkittavia ilmiöitä. Paitsi tutkimuksen apuvälineitä, käsitteet ovat myös akateemisen kulttuurin toteemeja, jotka viestivät heimoon tai koulukuntaan kuulumisesta.

Joskus akateemiset käsitteet ja politiikan käsitteet kohtaavat, sekoittuvat ja muuttavat merkitystään. Alkaa käsitteiden politisointi.

Valeuutinen on yksi viime vuosien käytetyimpiä termejä mediasta ja journalismista puhuttaessa. Eräs amerikkalainen sanakirja valitsi sen jopa vuoden 2017 sanaksi. Valeuutisen kaltaisia ilmiöitä on toki ollut ennenkin, sillä huhuilla, puolitotuuksilla ja sepitteillä on aina ollut oma paikkansa viestinnän historiassa. Itse termiä fake news alettiin kuitenkin käyttää enemmän vasta vuoden 2016 paikkeilla.

Yhdeksi valeuutinen -sanan maailmanvalloituksen kätilöksi on nimetty kanadalainen toimittaja ja tutkija Craig Silverman. Vuoden 2014 lopulla Buzzfeed uutissivustolla työskentelevä Silverman huomasi verkossa nopeasti leviävän tarinan, jonka mukaan Teksasissa yksi perhe oli joutunut karanteeniin ebolatartunnan takia. Perättömän tarinan takana oli National Report -niminen verkkosivusto, jonka Silverman nimesi valeuutissivustoksi.

Vuoden 2016 puolimaissa, Silverman havaitsi, että Makedonian Velesin kaupungista tulvi maailmalle mitä omituisimpia sepitettyjä tarinoita, joita jaettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin selvisi, että ne olivat osa Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjointia. Sittemmin paljastui lisää valeuutispajoja, trollitehtaita tai bottiarmeijoita, joiden avulla manipuloitiin äänestäjien mieliä tai muuten vain heräteltiin epäluuloja ja lietsottiin levottomuutta.

Valeuutisia, niiden tuottamista, jakamista ja vaikutuksia on tutkittu jo aika paljon, vaikka itse termiä ei voikaan pitää vakiintuneena akateemisena käsitteenä. Yksinkertaisesti määriteltynä valeuutinen tarkoittaa kokonaan tai osittain sepitettyä tarinaa, joka esittää olevansa uutinen. Tavoitteena on siis johtaa lukijaa tai katsojaa harhaan lainaamalla journalismin uskottavuutta. Motiivina on yleensä poliittinen mielipiteenmuokkaus tai yksittäisen henkilön, organisaation tai yhteisön negatiivinen leimaaminen. Valeuutisten teko palvelee myös kaupallisia intressejä, sillä niiden levityksellä kerätään mainostuloja.

Valeuutinen on siis disinformaation tai informaatiovaikuttamisen muoto. Sanan yleistyessä sillä kuitenkin alettiin julkisessa puheessa tarkoittaa suurin piirtein mitä tahansa, jonka jonkun mielestä oli valheellista. Donald Trump kaappasi myös sanan käyttöönsä haukkumalla tunnettujen sanomalehtien tai tv-kanavien uutisia valeuutisiksi, silloin kuin ne eivät häntä miellyttäneet. Valeuutisesta tuli leimakirves amerikkalaisen populistisen oikeiston infosodassa liberaalia ”valtamediaa” vastaan. Kun aiemman tulkinnan mukaan valeuutiset levisivät lähinnä perinteisen uutismedian ulkopuolella, nyt uutismediasta itsestään tuli valeuutisten sylttytehdas.

Sittemmin valeuutisista ovat puhuneet Trumpin tapaan muutkin populistipoliitikot. Esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö leimasi Ylen vuoden 2017 alussa julkaiseman uutisen kaksoiskansalaisia koskevista säännöistä puolustusvoimissa valeuutiseksi ja vaati anteeksipyyntöä. Yle pysyi uutisen takana ja asia sai myöhemmin julkisuudessa vahvistuksen.

Tämä ei toki ole ainoa tapa, jolla sanaa on politisoitu. Puhe valeuutisista on palvellut myös perinteisen uutismedian pyrkimyksiä esittäytyä itseoikeutettuna objektiivisen tiedon välittäjänä, ikään kuin disinformaation ongelmat eivät koskisi myös sitä. Sain muistutuksen tästä kun annoin äsken haastattelun sanomalehdelle valeuutisista ja niiden tunnistamisesta. Seuraavana päivänä sain pitkän sähköpostin tuntemattomalta kirjoittajalta, jossa minua tituleerattiin feikkiprofessoriksi ja lueteltiin joukko esimerkkejä ns. laatumedian valheellisisista uutisista. Silti on hyvä erotella valeuutiset muuten vain huonoista uutisista: kaikki valheet eivät ole samanlaisia.

Termin politisoituminen ja hämärtyminen on saanut muutamat mediatutkijat vaatimaan, että sen käytöstä pitäisi luopua. En ole oikein vakuuttunut tästä vaatimuksesta enkä varsinkaan sen perustelusta. Valeuutisen määritelmä on toki julkisessa keskustelussa laajentunut ja hämärtynyt, mutta yhtenä informaatiovaikuttamisen muotona se on aika selkeästi ymmärrettävissä.

Termin poliittinen leimaaminen ja hyväksikäyttö ei ole riittävä peruste sen käytöstä luopumiseen akateemisessa maailmassa. Tutkijat ovat aika heikkoja, jos he taipuvat populistiseen trollaukseen.

 

One comment on “Kaikki valheet eivät ole samanlaisia – #valeuutinen

  1. […] Valeuutisen tapaan valtamediasta on tullut politiikan tutkija Ernesto Laclaun termein kelluva merkitsijä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että jollekin sanalle annetaan vaihtoehtoisia tai kilpailevia merkityksiä, vaan siitä, miten sanasta tulee poliittisen kamppailun kohde ja väline. Tässä tapauksessa varsinkin nationalistinen (ääri)oikeistolainen liikehdintä on ominut joitakin yleisessä käytössä olevia sanoja vastustajiltaan ja ottanut ne oman kulttuuriseen hegemoniaan pyrkivän projektinsa osaksi. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: