Jätä kommentti

Kenen kaa -journalismia


Screenshot 2019-04-12 at 8.53.08Seurasin Ylen (11.4.) suurta vaalikeskustelua 14 minuuttia 49 sekuntia ja lopetin, koska kyllästyin katselemaan vaalityötä, jota toimittajat Sakari Sirkkanen ja Seija Vaaherkumpu tekivät perussuomalaisten hyväksi. En tiedä, mitä ohjelmassa tapahtui myöhemmin.

Alkulämmittelyn jälkeen (6:15) siirrytään ensimmäiseen äänestykseen, jossa Vaaherkumpu esittää puoluejohtajille kysymyksen: Kenelle ei kelpaa perussuomalaisten hallituskumppanuus? Lähes kaikki kädet nousevat. Sitten keskustellaan kahdeksan minuuttia perussuomalaisista ja siitä, mikä heidän arvomaailmassaan on vialla. Samalla tietenkin keskustellaan siitä, millä tavalla toiseksi suurimman puoleen kannattajat ovat jotenkin arvoiltaan viallisia.

Näin Jussi Halla-aho saa unelma-alun. Nurkkaan ajaminen on juuri sitä, mitä hän tavoittelee. Se antaa hänen kannattajilleen mahdollisuuden kokea taas kerran, kuinka poliittinen eliitti ei halua kuunnella heitä tai olla heidän kanssaan yhteistyössä. Samalla se vahvistaa viestiä, että valtamedia on liittoutunut tämän eliitin kanssa. Koko asetelma on kuin populistisen politiikan käsikirjasta.

Halla-aho osaa poimia parhaat palat hänelle katetusta pöydästä. Hän alkaa kertoa kaksoissidoksesta: ”Toisaalta vaaditaan kykyä yhteistyöhön, toisaalta yhteistyötä ei haluta tehdä.” Tunnetasolla asetelma resonoi erinomaisesti sellaisten suomalaisten mielissä, jotka tuntevat, että yhteiskunta on ahtanut heidät nurkkaan mutta asettaa samalla mahdottomia vaatimuksia. Halla-aho esiintyy rationaalisesti, rauhallisesti ja käyttää ylivoimaisesti eniten puheaikaa. Nauttii tilanteesta.

Kenen kaa –inttäminen loppuu, kun Sampo Terho muistelee perussuomalaisten politiikan ydintä ja kertoo, mihin Halla-aho pyrkii. ”Mitä enemmän kauhistellaan, sitä enemmän syntyy käsitys, että perussuomalaiset ovat vaihtoehto meille muille.” Terho tietää mistä puhuu, mutta hänen viestinsä hukkuu hälinään, vaikka poliittisissa tenteissä kuullaan erittäin harvoin tällaisia metatason arvioita kilpailijan strategiasta.

*

Kysymys hallituskumppanuudesta on politiikan ja politiikan journalismin ydintä. Sitä pitää pohtia ja puolueilta pitää kysyä kantoja. Kaikki politiikan journalismin kysymykset ovat kuitenkin myös itse poliittisia ja rakentavat tunnemielikuvia ja poliittisen kentän asetelmia. Politiikan journalismi ei ole vain puolueeton raportoija vaan poliittinen toimija. Mitä paremmin se on selvillä asettamiensa kysymysten poliittisesta dynamiikasta, sitä parempaa journalismia meille on tarjolla.

Olisiko kysymystä hallituskumppanuudesta voinut käsitellä jollain muullakin tavalla kuin tukemalla perussuomalaisten poliittista strategiaa?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: