Jätä kommentti

Unelmatehdas päässäni


sharon stone

I’m in deep shit!

Olen varastanut todella pahoilta miehiltä miljoona dollaria. He tietävät, kuka rahat on vienyt. Ei auta, vaikka palauttaisin koko summan. Minusta ja perheestäni tehtäisiin selvää joka tapauksessa. Näiltä miehiltä ei varasteta.

Pakenen perheeni kanssa paikasta toiseen, ja vihdoin joudun pyytämään apua poliisilta. Olemme päätyneet ränsistyneeseen motelliin, kun poliisit alkavat lahdata peräämme lähteneitä tappajia. Taistelun keskellä piilotan perheeni syrjäiseen huoneeseen. Tovin kuluttua poliisit ovat saaneet eliminoitua tappajat, yhtä lukuun ottamatta. Tämä kaikkein sitkein ja julmin on haavoittunut pahasti, mutta kukaan ei tiedä, missä hän on. Poliisien ja minun tietämättäni tappaja raahautuu konemaisesti kohti huonetta, jossa perheeni on, murtautuu sisään ja valmistautuu viimeisillä voimillaan viemään tehtävänsä päätökseen. Samalla hetkellä vaimoni tarttuu pöydällä lojuneeseen jääpiikkiin ja iskee paniikissa sen tappajan kalloon pelastaen itsensä, lapsemme – ja minut.

*

Sigmund Freud kutsuu unityöksi psyyken toimintaa, joka järjestää mielen raakamateriaalin unen muotoon. Tämä materiaali voi koostua unen näkijän toiveista, peloista, arjen sattumuksista, hänen kokemistaan asioista – oikeastaan mistä tahansa mielen sisällöstä. Unet ovat usein sekavia ja selittämättömiä sen vuoksi, että materiaali muuntuu, vääristyy ja yhdistyy järjettömiltä vaikuttaviksi kertomuksiksi. Silti, Freudin mukaan, unen järjettömyys on vain näennäistä. Unen merkitys on kirkas ja yksinkertainen, jos unen osaa tulkita oikein.

Ylläolevassa unessa pistää silmiin se, ettei se ole lainkaan sekava. Kaikki viittaa siihen, ettei unityö ole ottanut käyttöönsä vain yksittäisiä tapahtumia, tunnetiloja tai ihmisiä. Tällä kertaa se on kaapannut kokonaisen kertomusmuodon, jonka erityisesti Hollywood on minulle ja sadoille miljoonille muille ihmisille opettanut.

Jos Hollywood kykenee vaikuttamaan mieleeni niin voimakkaasti, että tarjoaa kokonaisen kertomuksen uneni käyttöön, niin kuinka paljon se vaikuttaakaan psyykeeni valveilla ollessani? (Olisihan kovin naiivia olettaa, että Hollywood toimii vain unessa.) Ehkäpä se on erityisen voimakkaasti läsnä juuri valveillaolon hetkillä, mutta vaivihkaa ja tiedostamattomasti. Uni vain tarjoaa näyttämön, joka tekee Hollywoodin itselleni poikkeuksellisen näkyväksi.

Kysymys kuuluu: kuinka paljon ylimalkaan jäsennän maailmaani Hollywoodin tarjoilemien kertomusten kautta? Kuinka selvillä olen siitä? Onko minun nähtävä unta, jotta tajuan, miten olen valveilla?

*

Sanottakoon, että varastamani miljoona dollaria on pikku summa verrattuna siihen, mitä herrat Steven Spielberg, Jeffrey Katzenberg ja David Geffen ovat onnistuneet käärimään elokuvillaan, jotka on tuotettu heidän DreamWorks -tuotantoyhtiössään.


 

Kuva: Basic Instinct (1992), pääosassa Sharon Stone (Catherine Tramell).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: