Jätä kommentti

Luonnontieteiden rajat piirrettävä selvemmin


04-24-hubble-2Matematiikan nostaminen nykyisen yhteiskunnan ykköstieteeksi on kyseenalainen arvovalinta. Monet näyttävät uskovan siihen, että matematiikkaa hallitsemalla ihmiset ymmärtävät myös yhteiskuntaa paremmin. Rivien väliin kirjautuu toive siitä, että pitkälle matemaattiseen mallintamiseen perustuvat luonnontieteet ja tekniikka myös ratkaisevat isoja yhteiskunnallisia ongelmia, vaikkapa nyt ilmastokriisin.

Matematiikan ja luonnontieteiden hegemonian yksi osoitus on sekin, että keskeiset yhteiskunnalliset kommentaattorit ovat nykyään luonnontieteilijöitä. Media antaa yhteiskunnallisten kysymysten kommentoinnissa enemmän tilaa kahdelle avaruuden tutkijalle, Esko Valtaojalle ja Kari Enqvistille, kuin yhdellekään sosiologian professorille. Ylimalkaan tieteestä puhuttaessa viitataan ensisijaisesti luonnontieteisiin.

Luonnontieteet pystyvät kyllä mallintamaan ilmastonmuutosta ja hakemaan teknologisia ratkaisuja. Itse ongelma on kuitenkin yhteiskuntatieteellinen. Teknologia ja keinot ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat jo olemassa. Niiden käyttöön ottaminen on kuitenkin poliittinen, ihmisten asenteisiin ja ajattelutapoihin liittyvä kysymys. Näihin ongelmiin matematiikalla ja luonnontieteillä ei ole mitään sanottavaa. Siksi vain niihin tuijottaminen ilmastokriisin ratkaisussa ei ole pelkästään ongelmallista. Se on myös vaarallista.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää ymmärrystä yhteiskunnasta, ihmisten toiminnasta ja arkisesta todellisuudesta. Jos emme tiedä, miten kysymys ilmastonmuutoksesta muotoutuu niin mediassa, politiikassa kuin ihmisten arjessa, toimimme luulojen varassa.

Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että yhteiskuntatieteiden asemaa tutkimusrahoituksessa pitäisi parantaa. Kyse on ennen kaikkea yhteiskuntatieteellisen ajattelun ja keskustelun vahvistamisesta niin koulujen perusopetuksessa kuin julkisuudessa. Perusopetuksessa olisi tehtävä selväksi se, millaisiin kysymyksiin luonnontieteet voivat antaa vastauksia ja millaisten ongelmien kohdalla ne ovat jokseenkin avuttomia. Luonnontieteiden fetisoimisesta pitäisi luopua ja yhteiskuntatieteet nostaa marginaalista tieteeksi niiden rinnalle.

Ja, totta vieköön, me suomalaiset yhteiskuntatieteilijät voisimme ryhdistäytyä ja osallistua nykyistä vahvemmin keskusteluun muuallakin kuin sosiaalisen median siiloissamme. Antti Eskolan (1934–2018) kuoleman jälkeen hiljaisuus tuntuu entistä painostavammalta.

Kuva: Carina Nebula, NASA/Hubble Space Telescope.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: