2 kommenttia

Huomiotalouden orjat


Olen opettanut viestinnän tutkimuksen peruskurssia yliopistolla jo kymmenisen vuotta. Minulla on tapana aloittaa kurssi esittelemällä erilaisia tapoja ymmärtää viestintä ja sen rooli yhteiskunnassa. Karkeasti: yhdet ajattelevat viestinnän olevan ensi sijassa informaation tai tiedon siirtämistä, toiset merkitysten tuottamista ja tulkintaa ja kolmannet yhteisön tai yhteiskunnan rakentamista tai ylläpitoa.

Tänä syksynä päätin hiukan päivittää tätä jäsennystä. Viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että mitä jos viestintä onkin ensi sijassa huomion herättämistä ja yritystä kanavoida tuota huomiota erilaisiin tarkoituksiin.

Yhä enemmän näyttää siltä, että elämme huomiotaloudessa, jossa keskeisenä tavoitteena on herättää huomiota: markkinoida itseä ja omia saavutuksiin, tai mollata muita, nostaa moraalista paheksuntaa ja kanavoida tuota huomiota tai kohua maineeksi, rahaksi, poliittisen kampanjoinnin välineeksi ja ties miksi.

Ajatus huomiotaloudesta perustuu havaintoon, että nykyään informaatiota ja tietoa on saatavilla yltäkylläisesti. Niukkuutta sen sijaan on informaatiolle tarjottavasta huomiosta. ”Huomiotaloudessa se, joka hallitsee keskustelua ja rakentaa kaikkien seuraamia paraateja, pystyy kääntämään rahavirrat puoleensa”, totesi Jari Sarasvuo aikanaan Huomiotalous –kirjassaan.

Vaikka taloustieteilijät eivät olekaan vakuuttuneita siitä, miten huomion muuttaminen rahaksi lopulta onnistuu, huomiotaloudesta on tullut yhä osuvampi kuvaus nykyajan mediamaisemasta. Huomiotalouden kehitykseen on vaikuttanut ennen kaikkea se, tarjolla oleva informaatio ja tieto ovat yhä useammin ilmaista. Kuten ranskalainen kirjallisuuden professori Yves Citton kirjassaan The ecology of attention huomauttaa, tämä kehitys ei ole tapahtunut ilman uhrauksia: Kun tuote on ilmainen, varsinainen tuote olet sinä, tarkemmin sanottuna sinun huomiosi”. Citton nimeää ADHD:n huomiotalouden ajan sairaudeksi.

Huomiostamme on tullut kauppatavaraa, mistä vaikkapa Facebookin Cambridge Analytica –skandaali on hyvä osoitus. Amerikkalainen oikeustieteilijä Tim Wu tiivistää tämän ilmiön kirjassaan Merchants of attention: kun meistä on yhä enemmän dataa saatavilla, meistä tullut yhä alttiimpia erilaisille manipulointiyrityksille.

Paras esimerkki huomiotalouden olemassaolosta on varmaankin Donald Trump. Hän rakensi nousunsa presidentiksi Diili-ohjelman kautta. Niihin aikoihin Trumpin ura liikemiehenä oli aallonpohjassa. Epäonnistuneiden laajennusten seurauksena Trumpin bisnesimperiumi oli konkurssikypsä. Velkojat päättelivät kuitenkin, että tappioista tulee pienemmät jos Trumpin annetaan jatkaa, sillä hänen julkinen huomioarvonsa oli niin merkittävä.

Presidenttikampanjassaan Trump onnistui tekemään amerikkalaisesta liberaalimediasta oman huomiotaloutensa orjan. Media raportoi uskollisesti Trumpin ja hänen lähipiirinsä toilailuista ja tämä huomio kääntyi lopulta Trumpin eduksi. Sama meno on jatkunut presidenttikaudella. Ainakin toistaiseksi Trump on osoittautunut täysin immuuniksi erilaisille skandaaleille.

Sama ilmiö selittänee meilläkin suuren osan perussuomalaisten kasvavasta suosiosta. Mitä enemmän heitä paheksutaan somessa ja uutismediassa, sitä paremmin he onnistuvat hankkimaan uusia kannattajia.

Uutismediasta on tullut huomiotalouden orja, eikä se näytä keksivän sitä, miten irrottautua vanhasta toimintalogiikastaan. Journalismin hanakkuus ripustautua somekohuihin on vain vahvistanut tätä logiikkaa.

Toki irrottautuminen huomiotaloudesta on vaikeaa, sillä me muutkin olemme enemmän tai vähemmän huomiotalouden orjia. Huomion herättämisestä ja itsensä markkinoimisesta on tullut kansalaisvelvollisuus. Kuten kulttuurin ja median pätkätyöläiset ironisesti huomauttavat: Life is a pitch, elämä on myyntipuhe. Tätä promootion kulttuuria analysoi hauskasti ja tarkasti Pontus Purokurun tänä syksynä ilmestynyt anti-romaani Römaani.

 

2 comments on “Huomiotalouden orjat

  1. Hei Esa!
    Mielenkiintoinen kirjoitus ja kuvaa nykyistä mediamaisemaa todella hyvin!
    Ajatus huomion herättämisestä ja vaikuttamisesta siten, että omat tavoitteet saavutetaan, liittyy läheisesti myös strategiseen viestintään, johon olen perehtynyt ja jota olen opettanut Avoimen kursseilla.
    Samoilla luennoilla olen sivunnut lyhyesti myös perinteisiä viestinnän malleja (siirto, merkitys ja tulkinta, yhteisyys) sekä viestinnän mieltämistä vastuullisena dialogina (Juholin, Åberg & Aula 2015), jota on esitetty viestinnän neljänneksi malliksi perinteisten rinnalle.
    Viestinnän mallikeskusteluun on nyt sitten nousemassa uusi suunta viestinnästä huomion herättämisenä ja yrityksenä kanavoida tuo huomio erilaisiin tarkoituksiin (maine, raha, poliittisen kampanjoinnin väline jne.).
    Toivottavasti kirjoitat tästä aiheesta pian lisää ja keskustelu jatkuu.

    Terveisin
    Tarja Ketola

  2. […] Esa Väliverronen: Huomiotalouden orjat […]

Vastaa käyttäjälle Römaani – Pontus Purokuru Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: