Jätä kommentti

Kamerahäirintä on sadismia


a500f27f3c9a7d9cb63cf91435504368Kun kamera kohdistuu ihmiseen, eleet, ilmeet, sanat ja koko olemus joutuvat tarkkailun kohteeksi. Ne tallentuvat ja/tai voivat lähteä striiminä nettiin. Pienikin epäedullinen yksityiskohta saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi kiertämään sosiaaliseen mediaan. Siksi kameran katse kytkeytyy lujasti häpeän tunteeseen. Monien on vaikea asettua kuvaan silloinkin, kun kamera on hyväntahtoinen. Kun kamera on piinaava, paljastava ja ilkeä, psyykkinen kuorma kasvaa uusin mittoihin.

Kameran avulla ihminen voidaan siis asettaa äärimmäisen paineen alle. Samalla kuvaaja voi nauttia kohteen visuaalisesta hallinnasta, toisen ihmisen pelosta ja ahdistuksesta. Silloin kameralla kiusaaminen on yksi sadismin muoto.

Viimeksi kamerahäirintä nousi otsikoihin tänään. Kansan Uutiset (30.10.) kertoo, kuinka toimittaja Jessikka Aroa kiusattiin kameralla Helsingin kirjamessuilla ja myöhemmin oikeudenkäynnissä, jossa syytettyjen penkillä istuivat taas kerran Ilja Janitskin ja Johan Bäckman.

Kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) teki Aron piinaamiseen kyllästyneenä hallitukselle kysymyksen, jossa hän tiedusteli, miten se aikoo puuttua ilmiöön.

*

Hallituksen keinot voivat olla vähissä, koska kuvaaminen julkisella paikalla on yksi sananvapauden keskeinen pilari. Se myös liittyy journalismin mahdollisuuteen välittää – kirjaimellisesti – totuudenmukaista kuvaa erilaisista tapahtumista. Sen lisäksi vapaa kuvaaminen tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden dokumentoida viranomaisten toimintaa. Kuvaamisen vapaus on osa yhteiskunnallista läpinäkyvyyttä ja tärkeä asia koko demokratian kannalta.

Viranomaisilla on kuitenkin mahdollisuus soveltaa tervettä harkintaa ja nykyisiä pykäliä tilanteissa, joissa kameraa käytetään ilmiselvästi kiusaamiseen. Siksi heidän pitäisi ymmärtää – kenties nykyistä sävykkäämmin – millainen ase kamera on. Kameran voiman ymmärtäminen edellyttää someajan medialukutaitoa ja tajua itse välineen sosiaalisista merkityksistä ja vaikutuksista.

*

Kenties kaikkein uhkaavinta kamerahäirinnässä ja -maalittamisessa on niihin liittyvä vihan tunne. Jos ihminen saa nautintoa toisen systemaattisesta visuaalisesta nöyryyttämisestä, hän kärsii mitä ilmeisimmin vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Hän pursuaa epämääräistä vihaa, joka vain etsii kohteitaan. Hän on vaarallinen ja ilmiselvästi avun tarpeessa.

Kun tällaiset ihmiset löytävät toisensa, käsissämme ei ole vain psykologinen, vaan myös läpikotaisin yhteiskunnallinen ja poliittinen ongelma.

Kuva: https://www.dailydot.com/unclick/surveillance-camera-man/

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: