Jätä kommentti

Sukupuolten sotaa käydään parhaillaan


gender warPoliittisen historian professori Kimmo Rentola pohtii (HS 31.12.2019) maan hallituksen kokoonpanoa ja kirjoittaa, ettei kukaan kaipaa tähän maahan uutta sukupuolten sotaa. Rentola ei huomaa, että sotaa on jo käyty jonkin aikaa. Se on näennäisen hiljainen mutta säälimätön. Sodan keskeinen kysymys kuuluu: voiko huulipunahallituksen antaa onnistua?

Jos sen annetaan istua kauden loppuun, suomalaiset saavat muun muassa seuraavat viestit: 1. Sateenkaariperhe on aivan tavallinen perhe, jonka kasvattama nuori nainen voi päästä maan johtajaksi ja onnistua tehtävässään. 2. Maan hallituksessa voi toimia avoimen homoseksuaalisia ministereitä. 3. Nuoret naiset osaavat tehdä yhdessä muutakin kuin punata huuliaan. He osaavat tehdä historiaa.

On ilmeistä, että tämän kokoinen paketti sukupuolta ja kummallista seksuaalisuutta on monelle aivan liikaa. Vaikka Pride-liikkeen myötä erilaisten sukupuolien ja seksuaalisuuksien tila on maassamme kasvanut, konservatiivit ovat tiivistäneet rivejään. Tämä näkyy esimerkiksi Päivi Räsäsen toiminnassa.

Kristilliskonservatiiviset ja oikeistopopulistiset piirit eivät siis inhoa pääministeri Sanna Marinin viisikkoa pelkästään hallitusohjelman vuoksi. Ohjelman sisältö voi olla jopa sivuseikka sen rinnalla, että hallitus onnistuisi pitämään rivinsä koossa ja vahvistamaan edellä kuvattua viestiä. Sukupuoli ei siis ole vain yksi osa nykyistä poliittista asetelmaa. Hallituksen viestimä sukupuoli on prisma, jonka kautta heijastuvat monet keskeiset arvovalinnat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden suunnasta.

Haluavatko suomalaiset kulkea kohti suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja uusia mahdollisuuksia? Vai kääntävätkö he katseensa kohti menneisyyttä ja kuvittelevat ”saavansa takaisin” sellaisen Suomen, joka on peruuttamattomasti jäänyt historiaan? Tämä menneisyyden fantasia ei kanna mukanaan sateenkaariperheitä, homoseksuaalisuutta, avoimuutta uusille ajatuksille tai kulttuuriselle moninaisuudelle.

Sukupuolisotaa käydään mediassa ja journalismissa joka kerta, kun hallituksen ministereitä mitätöidään riveillä tai rivien välissä heidän sukupuolensa perusteella. Kielelliset strategiat ovat usein huomaamattomia, myös niiden käyttäjille itselleen. Pohtikaa siis kaikkia niitä, jotka kirjoittavat – vitsi, vitsi! – huulipunahallituksesta näkemättä käsitteessä mitään ongelmaa. Pohtikaa asiaa silloinkin, kun sanan käyttäjä on naisoletettu.

Sanottakoon, etten ole aivan samaa mieltä kaikista hallitusohjelman kirjauksista. Ylipäätään tunnen itseni nykyään poliittiseksi paimentolaiseksi – hieman hämmentyneeksi sellaiseksi. Silti toivon Marinin hallituksen onnistuvan, koska pelissä on vielä hemmetin paljon enemmän kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.

*

Toivotan –  kuten varmaan kollegani ja blogikumppanini professori Esa Väliverronenkin – valoisaa, avointa ja keskustelevaa vuotta 2020.

*

Tänä vuonna blogejamme luettiin yli 40.000 kertaa. Kiitos siitä. Mediayhteiskunta vahtii  mediayhteiskuntaa ensi vuonnakin.


Piirros copyright: Patric Thomas. Julkaistu: https://www.nytimes.com/2008/06/15/opinion/15faludi.html.

 

About Janne Seppänen

Professori, brändianalyytikko, viestinnän asiantuntija. www.polemis.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: