Jätä kommentti

Median rooli pseudotieteen levittämisessä


Pseudotiede, huuhaa ja salaliittoteoriat leviävät ajoittain villisti sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Äskettäin julkaistu tutkimus YouTuben suosituimmista ilmastonmuutosta käsittelevistä videoista päätyi silti vähän yllättävään tulokseen: enemmistö 200 tutkitusta videosta kyseenalaisti tieteellistä konsensusta.

Eniten katsojia keräsivät raflaavimmat, salaliittoteorioita levittävät videot. Tutkijan mukaan ne olivat myös teknisesti yllättävän ammattitaitoisia. Kuvamateriaalia lainattiin uutismediasta ja tieteen organisaatioilta ja sitä editoitiin palvelemaan omaa tarinaa.

Tieteen organisaatioilla ja muilla tutkitun tiedon puolestapuhujilla riittääkin tekemistä, vaikka myös ne ovat ottaneet sosiaalisen median kerrontatapoja haltuun. Ongelma ei rajoitu vain ilmastonmuutokseen, vaan saman tyyppinen huuhaa leviää myös muista aiheista, varsinkin rokotuksista, terveydestä ja ravitsemuksesta.

Sosiaalisen median alustat eivät yleensä ota vastuuta levittämästään sisällöstä, koska ne mieltävät itsensä pelkiksi teknologiayrityksiksi. Algoritmien epäillään edistävän tunteisiin vetoavan huuhaan levittämistä, mutta ne jäävät alustojen liikesalaisuuksiksi.

Perinteinen uutismedia on yleensä vastuullista, ja karsii useimmiten räikeimmän huuhaan levittämisen, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, rokotuksista tai terveydestä laajemmin. Mutta omat ongelmansa silläkin on.

Uutismedialle hankalampi tapaus on toisen tyyppinen pseudotiede, jonka haittoja on vaikeampi osoittaa ja arvioida. Hyvä esimerkki tästä äskeinen kohu ruotsalaisen konsultin Thomas Eriksonin menestyskirjasta Idiootit ympärilläni (2017). Kirjaa mainostettiin aikanaan tutkijan tekemäksi ja tutkimukseen pohjautuvaksi. Tutkijat ovat kuitenkin verranneet kirjan antia lähinnä horoskooppeihin, eikä Eriksonin persoonallisuustyypeillä ole tutkimuksellista pohjaa.

Helsingin Sanomat käsitteli aihetta parissakin jutussa ja peräsi myös kustantajan vastuuta. Häveliäästi lehti jätti pohtimatta omaa vastuutaan. HS julkaisi Erikssonista kirjan ilmestymisen aikoihin myötäsukaisen aukeaman jutun, jonka otsikossa tekijää tituleerataan tutkijaksi. Nyt jutun loppuun on ilmestynyt oikaisu: ”17.1.2020 klo 9.06: Poistettu jutusta virheellinen väittämä, jonka mukaan Eriksonin kirjan taustalla olisi valtava määrä tutkimustietoa.”

Paljastus Eriksonista ei ollut uusi, sillä ruotsalaiset psykologit ovat jo pitkään kyseenlaistaneet hänen tapansa ratsastaa tieteen auktoriteetilla.

Mitä journalismin pitäisi sitten tällaisissa tapauksissa tehdä? Ainakin suurempi valppaus ja pieni itsekriittisyys olisi paikallaan. Se, että journalismi päästäisi ääneen vain tieteentekijät, ei silti ole ratkaisu. Meillä on muutenkin riesana niitä luonnontieteiden toisinajattelijoita, jotka rakentavat kulttimainettaan sillä, että ”valtamedia sensuroi”.

Mutta Eriksonin kaltaisen konsulttipuheen ja tieteen auktoriteettia lainaavan retoriikan kanssa journalismilla on vielä skarpattavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: